Grube Fortuna -kaivosaluetta ympäröivällä ulkoilureitillä (jolla ulkoilmme usein, koska se löytyy seuraavasta kylästä) törmää vanhoihin kaivoksen (maanpäällisiin) rakennuksiin, joita ei museoalueelta huomaa, ellei jaksa kiivetä ravintolan takaa melko tiukkaa mäkeä ylös. Jos näin käy, se tapahtuu useimmiten maha ravintolan antimista pullollaan, joten henkeä saa haukkoa lähinnä ponnistuksesta, ei ihmetyksestä, joka saattaa mennä helposti ohi..
Aitojen ja metsän takaa siintää pieni pala unohdettua ja pian kadotettua maailmaa, joka on yli sata vuotta vanha ja täynnä tarinoita ja historiaa. Yhtä vanhoista sisäänkäynneistä ei enää edes huomaa, ellei jää ihmettelemään rakennuksien takana olevaa "rotkoa"..
Ovet on muurattu kiinni, harvat ikkunat pommitettu kivin rikki, mutta tiili kestänee vielä muutaman ajan, ennen kuin maa ottaa sen taas takaisin kiertokulkuunsa.
Maailma menee eteenpäin, ja ihmisiltä jää paljon jälkeensä, yleensä enemmän roskaa ja rumaa, mutta tässä tapauksessa myös kaunista. Täällä ei enää kulje kuin satunnainen retkeilijä, kauriit ja.. susi. Alueella on tehty havaintoja, riistakameraankin on tallentunut sudenkaltaisen koiraeläimen hahmo, ja paikallisradiossa varoitellaan mahdollisista vahingoista.
Tähän jo kuuluisaksi tulleeseen suteen emme törmänneet, mutta eräisiin toisiin kyllä, ja toisaalla; siitä lisää seuraavalla kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!