Blogissa on ollut hiljaista, koska lähdin viikko sitten käymään Kotimaassa, ja palattuani olen elänyt lähinnä sängyn ja sohvan väliä kovassa flunssassa. Elämä alkaa taas voittaa, ja mielessä on vielä onnistunut - vaikkakin kiireinen - retki kotikonnuille. Noilla visiiteillä koittaa aina nähdä niin monta ystävää kuin mahdollista, ja nyt varmasti tuli uusi ennätys tuolla saralla, kun sain nähdä monia vanhoja työkavereita pitkän tauon jälkeen.
Mikä Kotimaassa oli mukavinta, mitä Suomesta on ikävä? Tiettyjä ruokia on aina ikävä, kuten ruisleipää, karjalanpiirakoita, raejuustoa ja lakritsia. Peseytyminen kunnolla toimivan suihkun alla on taivaallista, kun vettä tulee runsaasti ja tasaisesti! Ja pehmeää vettä, täällä Saksanmaalla kalkkia on niin paljon, että välillä tuntee olevansa pienten kivien pommituksessa suihkussa (ja kyllä, niitä suihkuja, joissa on paksu valkoinen kalkkisaostuma jo parin kerran jälkeen, niitä ON olemassa muuallakin kuin mainoksissa!). Juomaveden maku sen sijaan ei ainakaan pääkaupunkiseudulla päätä huimaa, vaikka Suomi aina kehuskelee hyvällä vedellään.. Kyllä meidän (kalkki)vesi aina paremmalta maistuu, kuin Helsingin (maksullinen hana-) vesi (baarissa). Saunaan en päässyt tällä retkellä, mutta tiedätte, että kaipaan sitä.
Saksanmaalta tuli taas ikävä iloisesti tervehtiviä ihmisiä, edullisia hintoja ja lempeää keliä. Kotimaassa on pelottavan helppoa loksahtaa siihen mököttävään, muita ihmisiä välttelevään ja hiljaiseen massaan, jossa kukaan ei erotu hyvällä eikä pahalla. Tai no, juopot erottuvat, ja kerjäläiset, mikä on erikoista, ottaen huomioon, että molempia on enemmän, mitä etelämmäs matkustaa..
Kotimaahan ja sen oikkuihin kuitenkin suhtautuu tietynlaisella lempeydellä ja sallivuudella, ja jokaisella kerralla, kun joltakulta saa murrettua hymynpoikasen, tai hiljaisen yhteisymmärryksen vilkaisun, tiedän, että olen täällä maailmalla vain lainassa Kotoa, opiskelemassa vähän avoimemmaksi ja itsenäisemmäksi. Suosittelen avaamaan silmiä, ja matkustelemaan muualle (Ruotsiin, Tallinnaan, Berliiniin, Malediiveille, Loimaalle tai Tampereelle), tapaamaan ja kohtaamaan erilaisia ihmisiä, kuulemaan erilaisia mielipiteitä (oli samaa mieltä tai ei, ajatuksia voi silti vaihtaa), jotta osaa arvostaa taas omia juuriaan ja mielipiteitään, joita voi myös kasvattaa ja laajentaa. Tai kasvattaa kokonaan uusia juuria.
Toisin mielelläni tuliaisina täältä Kotimaahan hieman lisää avoimuutta ja huolenpitoa, sitä että useammin tervehdittäisiin kadulla, tai edes huomioitaisiin toisen läsnäolo; toisin myös arvostusta toisen valintoja ja perhettä kohtaan; osa-aikatöitä kaikille, jotka kaipaavat kevyempää vaihtoehtoa; edullisempia hintoja - ei ostamisen vuoksi vaan siksi, että arki tulisi kaikille helpommaksi. Kaikki nämä eivät ole mahdollisia, jo siitäkin syystä, ettei meitä suomalaisia vain ole tarpeeksi, mutta saahan sitä haaveilla.
En koskaan muista sanoa teille, että on minulla ikävä teitä - en minä niin kansainvälinen vielä ole, että huutelisin sitä teille ääneen kaduilla! On ihanaa huomata, ettei mikään ole tullut meidän väliimme, voimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme, ja monien kohdalla viime kerrasta ei edes ole niin kauan aikaa, kuin joskus Kotimaassa asuessa tapaamisten väliin saattoi jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!