Jokainen aamu alkaa samalla tavalla. Aurinko nousee jossain sakean sumun takana, ja aamukahvia juodessa voi vain arvailla, aukeaako taivas, ja saadaanko paistetta, vai jäädäänkö tänään taas harmaaseen utuun koko päiväksi. Kostea ilma roikkuu toisina päivinä niin tiheässä, että sitä voisi melkein haukata.
Jos aurinko pääsee kuivattamaan osan pilvestä, valo lämmittää ihanasti, ja tekee maisemasta asteittain kirkastuvan, tuntuu kuin näkymää saisi esiin aina hieman lisää harsomaisen verhon takaa. Harsoverho tosin liikkuu mukana, ja sulkee kauimmaiset näkymät taas jälleen takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!