Frohes neues Jahr!

Arki on taas täällä, ja tammikuu alkoi vetisissä merkeissä; sateet, jotka uutisten mukaan toivat Kotimaahan viimein talven, tulevat täällä vetenä ja räntänä, päivästä toiseen. Tänä aamuna - sopivasti töiden alkaessa taas lomien jälkeen - työmatkat sekoitti yöllä satanut lumi (lue = loska).

Ei tätä lumeksi sanoisi tänä vuonna..

Meidän joulumme sujui poissa kotoa uuden "joulutraditiomme" parissa, ajoimme nimittäin jälleen Itävaltaan etsimään lunta, kuten viimekin jouluna. Tänä vuonna olimme viisaampia ja ajoitimme majoituksemme niin, ettemme jääneet jouluruuhkiin (ja lumisateeseen) kuten vuosi sitten (kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää la - la -majoitusta, koska silloin kaikki ovat matkalla samaan aikaan samaan suuntaan).

Ajomatkat sujuivatkin suorastaan helposti, 6-7 tuntia pysähdyksineen - ja Koiran kanssa niitä tehdäänkin parin tunnin välein. Matkalle osuu pari kohdetta, joissa joko pysähdymme lenkille tai muuten vain ihastelemme hetken maisemia.

Yksi näistä on Highline 179 ja Ehrenbergin linnan rauniot, pian Saksan ja Itävallan rajan jälkeen Reutten (ja Zugspitzen) alueella. Emme ole pysähtyneet tässä, mutta ihailemme joka kerta korkealla kukkulalla nököttävää linnaa ja erityisesti sinne vievää, pelottavan huikean näköistä riippusiltaa. Ja ansaitustikin se on pelottavan näköinen, sillä se on maailman pisin kävelijöille tehty riippusilta ("Tiibetin tyyliin tehty", mitä se sitten ihan tarkalleen tarkoittaa, en osaa sanoa.) Pituutta sillalla on 406 metriä, ja se killuu 114 metrin korkeudessa, yhdistäen Ehrenburgin linnan ja Fort Claudian vastakkaisella vuorella. Toki molempiin kohteisiin pääsee autolla ja tietä pitkin, mutta luulen, että tämä silta vetoaa suurimpaan osaan kävijöitä.

Silta ja Ehrenbergin linnan rauniot

114 metriä maahan.. Erotatko ihmiset rakenteista?

En todennäköisesti pääsisi tämän sillan yli koskaan..!

Linnaan olisi kyllä kiinnostavaa tutustua - ehdoton kesäkohde!

Tuon riippusillan nimi tulee sen alla kulkevasta tiestä B 179, tutummalta nimeltään Fernpass. Se ei todellakaan vedä vertoja useille alppiteille, joilla näköalat ovat pääosassa, mutta se on yksi (pää)reiteistä Itävallan alpeille. Täällä voi siis olla ruuhkaa, kun moottoritiet Saksan päässä loppuvat ja liittyvät tähän kapeaan ja kiemuraiseen vuoret ylittävään tiehen. Huonolla tuurilla eteen osuu kämpperi tai rekka, ja jonossa edetään kahtakymppiä. Tai takaa paukkaa olemattomalla suoralla paikallinen höyrypää ohituskieltoja uhmaten. Ja jos keli muuttuu huonoksi, tie suljetaan. Toki Fernpassin voi välttää valitsemalla moottoritien Itävallankin päässä (siihen vaaditaan muuten sitten huoltoasemilta ostettava vignette, tiemaksutarra), mutta me valitsemme aina mieluummin maisemareitin!

Vaikka maisemia ei ehdi/ pääse ihailemaan toden teolla, Fernpass on silti huikea tie ajaa, ja sen varrelle osuu hienoja kohteita kuten itse Fernpassin "kylä" (huoltsikka ja ja pari taloa) sekä muutama upea alppijärvi (Blindsee, jota voi pysähtyä ihailemaan Zugspitzblick -nimiseltä näköalaravintolalta, ja Fernsteinsee, joka on varsinkin kesällä vilkas paikka; rannalla voi ottaa aurinkoa, uida, sukeltaa ja ympärillä haikata, tutkia linnoja ja raunioita). Ohi ajaessa nämä järvet kimaltelevat ihanaa turkoosia kaikissa eri sävyissä, sitä syvää, hohtavaa väriä, jota näkee alppien alueella joissa ja vesistöissä!

Kun kiemurainen alppitie vihdoin laskee alas Ötztaliin, voi vetää henkeä, ja ihastella laaksonpohjan maisemia ja ihania pikkukyliä. Jos vielä jää aikaa tehdä lenkki ennen auringonlaskua (ja hotellien huoneiden saamista), voi tehdä yhden pysähdyksen vielä vaikkapa Area 47:llä. Tämä vesi- ja aktiviteettipuisto ei tosin ole talvisin auki, mutta kesällä täällä voi nauttia villeistä lajeista, joihin liittyy vesi (tai hiekka/ kura) tavalla tai toisella. Meille tämä on Koiran lempilenkkipaikka, eikä suotta. Viime maaliskuussa täällä kukkivat kanervat ja koko metsä oli pinkkinä ja violettina kanervamatosta! Nyt kanervissa näkyi jo nuput, talvi on ollut leuto joka puolella. Mutta parasta tässä paikassa on mäntymetsä, tuo kanervainen kunttapohja, jota ei meillä Hessenissä näe, ellei nouse paikallisille "vuorille" (eikä sielläkään koskaan näin komeana). Ihana neulasten ja suopursujen tuoksu; laskeva, lämmittävä aurinko; horisontissa vuoret - tämä on paras kohta virittäytyä tulevaan lomaan!