Bitte nicht klingeln!

Käsi ylös, jos teillä asuu koira, joka EI hauku ovikelloa.

- - -

Kotona ollessa huomaa tiettyjä aikatauluja, kuten milloin vastapäisellä eläinlääkärillä on minäkin päivänä vastaanottoaika (toki se lukee seinässäkin, mutta ihan sinne asti en näe), milloin naapurien kalkkunat pääsevät ulos, ja tietysti se toisen naapurin kukko, joka laulaa milloin huvittaa (ei siis auringon noustessa). Sään voi ennustaa edelleenkin Naapurin Sedästä, joka tulee ulos sään salliessa, siis jos aurinko paistaa ja on lämmintä. Talvella hän ei tule ulos.

Posti tulee myös melko tarkalleen puoli kymmeneltä, maanantaista lauantaihin. Ja jos posti ei mahdu laatikkoon, se tuodaan sisälle asti. Yhden ainoan kerran paketti piti hakea postista, ja silloinkin sen sinne toimitti onneton Hermesin kuski. (Älä valitse ikinä Hermestä kuriiiksesi, ainakaan Saksan sisällä. Edullista kyllä. Paketin toimittaminen huvittavaa - niin kauan kuin paketti ei ole tulossa itselle.) Vakiposteljoonimme tietää, että meillä on eräs verannan ovista auki, jolloin paketin voi jättää kuivaan ja suojaan, eikä ovikelloa ole pakko soittaa. Ovikellon ääni on rasittava ja pitkä, ja sitä seuraa vielä rasittavampi ja pidempi huutohaukku.

Jos satumme olemaan Koiran kanssa pihalla, kun posti tulee, Koira ilmoittaa enää harvoin, että posteljooni(tar) on portilla. He ovat jo hyvänpäiväntuttuja Koiran kanssa. 

Kuriirit ovat sitten asia erikseen. He saapuvat yleensä etupihan puolelta (postilaatikomme on takapihan puolella, mikä kuulosta hassulta, mutta se siirrettiin heti alkuunsa oikealle jakelualueelle, jonka raja menee -- takapihan puolella). Etupihaamme pääsee joko autoportista, jota itse käytämme, tai kapeammasta jalankulkijoiden portista, jonka lukko on rikki. Koska portti ei pysy kiinni, se on yleensä suljettu tarranauhalenkillä. Paitsi silloin kun kuriiri tuo paketin. Tässä portissa on myös koirasta varoittava kyltti.

Kuriireista suurin osa pelkää (suorastaan kuollakseen) koiria. Joten yleisin taktiikka saada minut ovelle kuittaamaan toimitus on hiipiä ovelle ja soittaa kelloa; juosta sitten portille odottamaan, että tulen ovelle; huutaa portilta, että pelkäävät Koiraa; ja kun olen käskenyt Koiran paikalleen (Koiraa ei oikeastaan kiinnosta tippaakaan, kuka sieltä tulee, kunhan huutaa kellon äänelle) paketti tuikataan käteeni, ja nimmarini jää aina vaiheeseen, kun kuriiri jo juoksee takaisin autolleen. Ja jättää joka kerta portin auki.

Haukkuu pyytämättä, harvemmin käskystä.

Koirakyltti portilla takaa onneksi sen, että kaupustelijat eivät tule ovelle. Täällä on puhelinmyynti kiellettyä, mikä on helpottavaa, koska en ymmärrä sanaakaan saksaa puhelimessa. Ovelta ovelle kiertäviä myyjiä sen sijaan saa ja saattaa eksyä välillä pimputtamaan ovikelloa, samoin kuin mainio sateenvarjoja korjaava Vanha Herra. Kaikenlaista mittarinlukijaa riittää myös, mutta he kaikki tuntevat jo Koiran. He sopivat aina ajan, milloin saapuvat, ja osa osaa jo koputtaa ovelle, kellon soittamisen sijaan.

Meille saa tulla, mutta älä soita ovikelloa, bitte!

Ja meille tulemisesta puheen ollen: jos haluat nähdä paikallista elämää ja majoittua meillä, niin viimeisiä varauksia keväälle ja kesälle viedään. Helatorstain viikonloppu on jo varattu, mutta muita vapaita aikoja on vielä. Heinäkuun jälkeen vierailut vastaanotetaan Kotimaassa. Me palaamme silloin Kotiin.