Auf der Suche nach der Sonne

Hieman kateellisena Kotimaassa sataaneesta lumesta lähdin metsästämään aurinkoa, kun se viikonlopun iloksi pilkisti satunnaisesti sumu- ja vuoripilvien välistä. "Vuoripilvi" on se, kun kukkuloiden huiput ovat kadonneet pilveen ja sulkeneet laakson kannen alle. Itsekeksitty nimi siis.

Jouduin huijaamaan kameralla valoa oikeamman näköiseksi, normiasetuksilla metsäkuvista tulee vain tummanharmaita, kuten nuo puunrungot.. Täällä sumussa on yleensä kummallisen kirkasta, ei sellaista harmautta ja synkkyyttä kuin yleensä, ylivalotus auttoi hieman aidompaan näkymään. Tai ehkä se harmaa on sumua, ja tämä valkoinen pilveä..? Mene ja maista. 

Sieltä se aurinko pilkottaa, vauhdilla matkaan!

Tässä pusikossa luuraa aina maurice ja maureen, peurapariskunta

Tänään oli hiljaista.. Taisivat vaihtaa maisemaa viikon takaisen jahdin vuoksi..

Ei näy aurinkoa..

Tuolla se taas vilahti!

Kanttarelli?

Suppis?

Ääk, aurinko laskee jo uhkaavasti, unohda ne sienet!

Tuolla päin se ei enää paista, eikä ponejakaan näy

Siellä se vilahti viimeisen kerran..

Lätäkön heijastukset jäi viimeisiksi valon pilkahduksiksi

Metsässä on tähän aikaan vuodesta kovin hiljaista, linnut ei enää laula, tuuli ei kahisuta lehtiä, peurat, kauriit ja possut varmaan näkevät ja kuulevat meidät paljaassa maisemassa kauempaa kuin kesällä. Pilven ja sumun keskellä kuulee vain oman hengityksen ja ajatukset, toisaalta se on hieman jännittävää, toisaalta taas kummalisen turvallista, ihan kuin olisi isossa pumpulisessa syleilyssä.

Retken päälle ilmaantui parkkipaikalla vielä ihanat vaaleanpunaiset muumipilvet, oli se aurinko siellä jossain siis, vaikka sitä ei saatukaan kiinni. Viikonloppuna oli ensimmäiset oikeat (pikku)pakkasyöt, ruoho ja autojen katot olivat iltalenkin aikaan jo jäässä, ja kaikista taloista nousi vieno savukiehkura piipusta, paikallisetkin ovat siis laittaneet lämmityksen päälle. Viikon päästä ollaan jo joulumarkkinoilla! Ehkä siellä on edes tekolunta..