Das Wurmloch

Sisältää juonipaljastuksia, käyttäydy sen mukaisesti. En ota vastuuta, jos vaikutan elokuvakokemukseesi. Tai maailmankatsomukseesi.

Tänään olen väsynyt. Olen koko yön kuumeisena houraillut suhteellisuusteorian ja madonreikien saloja. Olen tökkinyt kirjoja kirjahyllyn takaa ja nähnyt vaikka minkälaisia vortexeja. Etsinyt perhosia ja mehiläisiä. Syynä näihin uniin on (kuume ja flunssa) eilinen retkemme Kinopolikseen katsomaan elokuvaa nimeltä Interstellar.

En ole skifielokuvien suurin ystävä siitä yksinkertaisesta syystä, etten vain ymmärrä suurinta osaa asioista. Minulle kaikella pitää olla järkeenkäyvä selitys. En usko elämään maapallon ulkopuolella, joten en ole koskaan ottanut aikamatkailua, madonreikiä ja toisia ulottuvuuksia millään tapaa todesta. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna noilla kahdella asialla ei edes ole mitään tekemistä toistensa kanssa, olen siis jokseenkin tyhmä. Ehkä olen ollut myös hieman ahdasmielinen. Näin nyt vaan on - ehkä juuri siksi, ettei oman pääni avaruus riitä asian ymmärtämiseen. No, ehkä aihe vaatii vähän perehtymistäkin.

Mutta päätimme silti siis lähteä katsomaan aihetta jokseenkin liippaavaa elokuvaa. Oikeastaan se vaan sattui olemaan OV-esityksessä, eli alkuperäisversiona, siis ilman dubbausta. Nähdäkseen näitä (englanninkielisiä) elokuvia, meidän pitää ajaa parikymmentä minuuttia Gießeniin, yliopistokaupunkiin, missä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, siis myös kysyntää alkuperäisversioille. Lähikylissämme on toki myös teatterit, mutta OV-näytöksiä ei ole ohjelmistoissa. Tämä näytös olikin loppuunmyyty, ja sali täynnä - myös paikallisia - kaikki eivät täällä enää kannata dubbausta, onneksi. En voi itse ymmärtää, ettei joku "tiedä" miltä bondit ja batmanit kuulostavat oikeasti. Tai ehkä heillä on vaan saksalaiset serkut..? Kuitenkin ilahduttavaa, koska tämä enteilee, että saatamme nähdä muitakin uutuuksia ymmärrettävällä kielellä. Anteeksi kielivammaisuutemme. Mutta palaan siihen kohta.

Oli muuten miellyttävä kokemus, elokuvissa käynti. Harrastimme sitä toki Kotimaassakin melko ahkerasti ja elokuvia katsellaan kotonakin paljon. Mutta nyt täytyy antaa saksalaisille suuri papukaijamerkki. Gießenin Kinopolis on vasta vuoden vanha laitos, joten kaikki oli todella siistiä ja penkit ihan supermukavat. Liput voi varata ja ostaa netissä, ja ne tulevat suoraan puhelimeen. Paikan päällä voi toki ostaa ja tulostaa lippuja, mutta QR-koodi valmiina puhelimessa nopeuttaa asiaa huimasti, varsinkin kun liput tarkistetaan kollektiivisesti ennen salialueelle pääsemistä - ja parkkilipunkin saa kuitattua samalla. Poppareita ja muita herkkuja on tarjolla kallis ja rajattu valikoima (omien tuonti "kielletty"), mutta hei, poppareita saa oletuksena makeana (muista pyyttää salzig!!), ja juomavalikoima kattaa limujen, mehujen ja vesien lisäksi oluen, viinin ja limuviinat! No, tästä koituukin sitten yksi miinus kokemukseen: oluthan tunnetusti pissattaa, joten koko elokuvan ajan joku oli matkalla vessaan. Onneksi sali oli rakennettu niin jyrkästi nousevaksi, ettei edessä olevien rivien ihmisiä ja puuhailuja näe juuri laisinkaan. Muutoin en ole tavannut hiljaisempaa ja kohteliaampaa yleisöä kuin eiliset seuralaisemme.

No, sitten takaisin elokuvaan. En tarkoita tehdä mitään arvostelua Interstellarista, mutta saihan se ajatuksia liikkeelle. Ensinnäkin, älä sano ei aiheille, jotka eivät ole ihan oman sydämen lähellä. Tämä oli ihan opettava kokemus, vaikka teoriat tuskin olivat vedenpitäviä, vai pitäisikö tässä kohtaa sanoa vaikkapa painovoimanpitäviä. Enpä olisi ehkä telkkarista jaksanut katsoa tätä - tämä elokuva on ehdottomasti suuren valkokankaan kamaa!! Avaruus on komean näköinen paikka, ja elokuvan kuvauspaikat (lavasteet) huikeat. Ja palatakseni tähän kielipolitiikkaan - en olisi ymmärtänyt elokuvaa edes suomeksi tekstitettynä kokonaisuudessaan, silkan aihepiirin takia. Ymmärsimme elokuvan siis aivan riittävän hyvin ilman tekstejä. Ainoa miinus tekstityksen puuttumisesta tuli siinä kohtaa kun musiikki ja äänitehosteet hukuttivat puheen, minä kun en ole tottunut lukemaan huulilta englanniksi (varsinkin jos joku ehkä kuolee, tai ollaan tärisevässä avaruusvempaimessa). Mutta elokuvasta sai kyllä huomattavasti enemmän irti, kun ei tarvitse toisella silmällä lukea tekstejä! Suosittelen kokeilemaan. (Sanoo ihminen joka ei voi katsoa suomenkielisiä elokuvia, koska ei ymmärrä puhuttua kieltä. Ymmärrättekö te vaikkapa lasten elokuvia, suomeksi puhuttuja? Minusta ne on paikoin äärimmäisen vaikeasti ja epäselvästi lausuttuja. Tai kiljuttuja, mölyttyjä jne..).

Elokuva oli pitkä ja vaikuttava, vaikken kaikkea tuota teoriaosaa ymmärtänytkään (millään kielellä), ja onneksi kaikki asiat saivat ratkaisunsa - mikään ei ärsytä enempää kuin se, että katsot elokuvaa kaksi ja puoli tuntia, ja mikään ei lopussa selviä tai selity! Eikä siellä avaruudessa ja uusissa ulottuvuuksissa ihan koko aikaa oltu. 

Ja sitten se moraalinen opetus, johon voin ottaa kantaa. Seuraa siis omia mielipiteitäni ja havaintojani. Ja yllätän itseni juttelemalla tällaisia ääneen. Elokuva lähtee tilanteesta, jossa maapallo on loppunsa ja ihmiskunta nälkäkuoleman partaalla - teknologia kyllä toimii, mutta mitä sillä tekee, jos kasvilaji toisensa jälkeen kuolee, ja maailmasta loppuu eläinten ja ihmisten ravinto. Näitä maailmanloppu- ja katastrofielokuvia on toki joka lähtöön. Mutta näitä nyt jonkun verran katselleena, ja eilisen (+ yöllisen hourailuni) perusteella lähden tarjoamaan kahta vaihtoehtoa, täysin fiktiiviseen viihteeseen liittyen: 

1) Zombielokuvat eivät ehkä ole kaukana todellisuudesta, (veri)mässäily sikseen: jostain kehittyy tauteja, joille emme enää voi mitään. Mielen sairaudet ovat surullinen ja selvittämätön asia, jonka kanssa yhä useampi joutuu selviämään, tai kärsimään. Näistä ja erityisesti näiden seurauksista luemme valitettavasti jo nyt jatkuvasti uutisia. Toinen "zombityyppi" saattaa syntyä elokuvien tapaan viruksista, jotka lähtevät pian suoraan sanoen räpylästä. Onhan näin tapahtunut jo monta kertaa ihmishistoriassa. Se mitä olemme geeneille ja viruksille tehneet lääkkeiden ja manipuloinnin kautta, saattaa osua omaan nilkkaan. No, kukin valitkoon kantansa, tai olkoon valitsematta, mutta tulipa vaan itselleni mieleen. Enkä tarkoita vähätellä tai loukata minkäänlaisia sairauksia tai elämäntilanteita tässä valitsemillani sanoilla.

2) Maailmanlopputeoriat voivat pitää paikkansa, ellemme vähän mieti mitä teemme. Uutisetkin sen kertovat, tuhoamme omaa elinympäristöämme, toisinaan täysin tietämättämme, mutta yleensä todella tietoisilla ja itsekkäillä valinnoilla. Tässä toki politiikka ja vähän suuremmat yhteisöt napsahtavat kuvioon, mutta siitä pysyn kaukana. 

Jostain syystä olen aina tarkkaillut sitä, onko vielä hyönteisiä, perhosia, lintuja. Jos ne katoavat, on jokin pielessä. Pienet asiat johtavat suuriin, perhosefekti. Ehkä sittenkin uskon johonkin teoriaan!? Onhan tästäkin tehty monia elokuvia. Tuli mieleen vaikkapa elokuva The Happening. No joo, höpöhöpöä ja viihdettä. Mutta tässä taustalla on asia, johon minä voin vaikuttaa omassa mikrokosmoksessani: ötökät saavat tulla meidän pihaan, ja hämähäkit saavat laittaa verkkonsa tänne. Kasvatan kukkia, myös luonnonkukkia ja kasveja, joiden perässä tulevat kaikenmaailman pörriäiset ja perhoset. Joskus ne tekevät tuhoa, ja suututtaa, mutta jos niitä ei ole, eikä tule, jotain muutakin katoaa pian. Myrkyillä en aja tuholaisia pois, vaan luonnon keinoin: naapurikasveilla voi ajaa pois ei-toivotut vieraat, ja nokkosella voi häätää tuholaisia samalla kuin lannoittaa toivottua kasvia. Tätä kaikkea voi laajentaa ja soveltaa vaikka ostoksilla käyntiinsä; miten ja minne menen, mitä ja mistä ostan. Kaikki hokevat, että kannata kotimaista, paikallista, lähituottajaa. Kyllä, teen ja aion edelleen, siinä määrin kuin pystyn. Ja toivottavasti pelastan samalla pari työpaikkaakin. Enemmänkin voisin tehdä, mutta olen vasta heräävä tiedostaja. Marketistakin saa paikallista, kunhan ei mene lankaan. Täällä kuohuttaa tällä hetkellä mainoskikat, joissa toimittaja väittää toimittavansa paikallista, joka on oikeasti roudattu toiselta puolelta Saksaa.. 

Perhoset (metsät, kalat, kasvit, eläimet, lista on loputon) ovat vähentyneet ja kadonneet entisistä paikoistaan. Palautetaan sudet ja tasapaino takaisin luontoon, kuten viime aikoina levinnyt huikea video How wolves change rivers kertoo. Rakennetaan Jarin ja Karin tapaan pönttö, ohjeet vaikkapa täällä. Myös hyönteisille. Sehän on niin trendikästäkin.

Ja loppuun kunnon Hollywood-spektaakkelin tyyliin itkettävät lopputekstit Dylan Thomasin sanoin:

Do not go gentle into that good night 

-- 

rage, rage against that dying of the light..

Trailerin ja koko runon voi katsella ja lukea vaikka täältä. Ihan ite keksin tämän jutun ja omat on mielipiteeni, kaikki linkit löytyi netistä; kukaan ei oo sponssannut. Paitsi Mies, joka maksoi liput ja popparit. Hän ei ota kantaa asiaan.