Herzlichen Glückwunsch!

Koira täyttää tänään kaksi vuotta, onnea karvainen ystävämme!

"Virallinen" kaksivuotiskuva, viikkoa aiemmin otettu

Koira sopeutui muuttoon ja uuteen kotiin yllättävän nopeasti. Pakkaus- ja muuttoaika Kotimassa ja PikkuKodissa oli Koiralle stressaavaa, koska sen tuttu rytmi ja touhut menivät sekaisin. Koska asuntomme tyhjeni ja muuttokuorma lähti Saksanmaalle pari viikkoa minua ja Koiraa aiemmin, Koira meni "mummolaan" hoitoon tuoksi siirtymäajaksi, se on tuttu ja turvallinen paikka, jossa arkirytmi pitää kuvionsa.

Miten Koiran kanssa sitten lentomatkustetaan, sen selvittäminen oli oli alkuun hieman hankalaa, ja jossain vaiheessa taas tuntui, että tässäkö kaikki, eikö ketään kiinnosta, että raahasimme juuri uuteen maahan Koiran.. 

Kerron tässä lyhyesti miten Koiran kanssa matkustetaan niin, että samalla lennolla on omistaja mukana; tämä perustuu tietysti meidän kokemukseemme - tarkista sinä aina lentoyhtiöiltäsi, miten menettelet omassa tapauksessasi! Lentoyhtiökohtaisia eroja löytyy myös, mutta perusperiaatteet ovat aika samat.

Ensin lennot pitää tietysti varata ihmismatkustajalle, ja heti varauksen jälkeen (toiset lentoyhtiöt toivovat varauksen tehtävän puhelimitse) lentoyhtiöön soitetaan, ja ilmoitetaan matkustajan mukana tulevan myös eläin. Se pääsekö koira matkustamoon vai joutuuko se ruumaan, riippuu koiran koosta. No, meidän epelimme on yli 20 kiloinen, joten kaveri joutui tietysti ruumaan (eläinpaikat eivät muuten ole siellä matkalaukkujen seassa, vaan omassa osassaan ruumaa, missä on ilmanvaihto ja lämmitys koneen ollessa ilmassa). Huomaa tässä kohtaa, että eläimen kanssa kannattaa kuitenkin ehkä matkustaa lämpimähköön aikaan vuodesta, talvella ulkona lastausta odotellessa ja ruumassa on kylmä lentokoneen ollessa kentällä, ja kesähelteellä taas ulkona koneen ulkopuolella ja ruumassa voi olla paahtavan kuumaa, ennen kuin koneessa laitetaan taas ilmastointi päälle. 

Koiralla pitää olla asianmukainen IATA:n eli kansainvälisen lentoliikenneliiton hyväksymä laukku, tai meidän tapauksessamme häkki. Se tarkoittaa, että häkki on kestävä, lukittava/ avattava, ja ennenkaikkea ilmanvaihdoltaan sopiva eläimelle. Sen pitää myös olla riittävän tilava kyseiselle eläimelle. Häkki kannattaa ostaa ennen matkalipun hankkimista, koska varatessa koiralle paikkaa, lentoyhtiö tarvitsee häkin ja koiran yhteispainon, sekä ulkomitat. Ota nämä siis selville, ennen kuin varaat lipun ja soitat lentoyhtiöön! Koira/ häkki ruumassa ovat siis erikoismatkatavaraa, ja niistä tulee tietysti koon ja painon mukaan lisämaksu, joka suoritetaan lähtöselvityksen jälkeen lentokentällä. 

Ennen lentoa koiralle on myös hoidettava seuraavat asiat kuntoon: koiralla on oltava tunnistusmerkintä (mikrosiru on nykyään ainoa kelpaava merkintä, ennen tatuoinnillakin pääsi matkustamaan) ja lemmikkieläinpassi, jotka saa molemmat eläinlääkärin kautta. Todennäköisesti kaikilla suomalaisilla koirilla nämä ovatkin melkein automaattisesti kunnossa. Jos passia ei ole, sen saa eläinlääkärilta muistaakseni parillakympillä. Kohdemaasta riippuen koiralla pitää olla tietysti kaikki pakolliset rokotukset (kuten raivotauti) kunnossa ja ajan tasalla. Tarkista kohdemaasi tuontirajoitukset, ja hoida kuntoon mm. madotus. Saksaan matkustaessa meillä piti olla edellä mainitut asiat kunnossa, muita erikoismadotuksia tai rokotuksia ei tarvittu, mutta tämä on melko maakohtaista. Eviran sivuilta pääsee alkuun, mutta kohdemaasi antaa myös tuontirajoituksensa. Kotimaahan matkustaessa meidän Koiruutemme tarvitsee sitten ekinokokkoosikäsittelyn (madotus), koska se on täällä yleinen eläinten välittämä tauti.

Kun edellä luetellut asiat ovat kunnossa, odotellaan sitten vain lentoa. Jos koira ei ole tottunut häkkiin, tai häkki on uusi, kannattaa siihen totutella jo ajoissa. Meillä lentohäkki oli kotona Koiran majapaikkana viikkoja ennen muuttoa ja lentoa, ja Koira piti sitä siis jo etukäteen turvallisena ja mukavana paikkana, saihan siellä ollessa aina herkkuja. Koiran matkatavaroihin häkin lisäksi kuuluu juomakuppi, panta ja hihna, jotka kaikki laitetaan häkin päällä olevaan säilytyslokeroon lennon ajaksi. Jos lento on pitkä, tai siinä on välilasku, koirat juotetaan ja lennon pituudesta riippuen ulkoilutetaan lentokenttähenkilökunnan toimesta - meillä lento oli onneksi melko lyhyt ja suora. Kaiken kaikkiaan Koira joutui olemaan häkissä muistaakseni viitisen tuntia.

Koiraa ei saa lääkitä lennon ajaksi, jotta sen tila ei heikkene lennon aikana. Koska meidän Koiruutemme on kuitenkin taipuvainen hermoiluun, annoimme sille lennon ajaksi Calmexia, joka on luonnonmukainen rauhoittava valmiste, ei huumaava lääke. Se vie pahimman häsläyksen eläimeltä pois, ja testasimme sekä vaikutuksen että annostuksen reilusti ennen matkaa, ja totesimme sen olevan riittävän pehmeä mutta toimiva tapa rentouttaa Koiraamme hermostuttavassa tilanteessa (esim. autossa matkustaminen pidemmällä ajomatkalla tai ilotulitus, jota toiset koirat pelkäävät). 

Ennen (päivä)lentoa Koira sai vain pienen aamuruuan, ja se lenkitettiin ja pissatettiin hyvin ennen lentoa. Koira ei saa kärsiä janosta, joten sitä juotettiin normaalisti, mutta ei ylettömiä määriä. Lähtöselvityksessä täytetään vielä koirasta lomake, jossa on sen tiedot, ja lentoreitti, näiden lisäksi häkkiin laitetaan tarvittavat tarrat ja tiedot lentoa varten (kuten "tämä puoli ylöspäin"!). Häkkiin Koiraa ei tarvinnut laittaa kuin vasta juuri ennen ruumaan vientiä, eli saimme hengailla Koiran kanssa lentokentällä ennen molempien turvatarkastusta, ja käydä vielä ulkona pissillä. Lentokenttä on meidän Koiralle tuttu paikka, koska olemme aina ottaneet sen mukaan hakiessamme Miehen kanssa toisiamme reissuista. Kenttä on hyvä paikka sosiaalistaa koiraa, jos se sattuu olemaan lähettyvillä.

Turvatarkastus tehtiin sekä Koiralle että häkille ennen kuin erosimme, häkin kasaus ja liitokset tarkistettiin sekä se, etten ollut laittanut häkkiin piiloon mitään laitonta. Myös Koira tunnusteltiin läpi (mitähän sen turkin seassa saattaisikaan olla?), myös juomakuppi, panta ja hihna tarkistettiin. Sitten Koira hyppäsi häkkiin, ja se kärrättiin tulliin, ja minä siirryin Koiran papereiden ja lippujen kanssa ihmisten turvatarkastukseen ja portille odottelemaan lennon lähtöä.

Ero Koirasta ja odottelu portilla olivat minulle vaikeimmat vaiheet lennosta, mutta Koiralla lieni kaikki ihan mukavasti. Omaa ahdistustani lievitti se, että näin terminaalissa kun Koira häkkeineen tuotiin koneen luokse ja lastattiin koneeseen. Portilla vielä tarkistin, että Koira on merkitty lastatuksi mukaan, vaikka olin nähnyt itse näin käyneen. Tämä kannattaa silti tarkistaa, jos ei ole yhtä onnekas, että näkee oman haukkunsa siirtyvän koneeseen. Olisi kamalaa, jos Koira jäisi koneesta ja seikkailisi yksin jossain maailmalla kuin kadonnut matkalaukku..

Kohdemaassa ruumassa matkustava koira löytyy erikoismatkatavaran hihnalta, ja siellä kaveri odottelikin minua suksien ja muiden pakettien kanssa samalla hihnalla, sillä aikaa kun hain oman matkalaukkuni. Tässä kohtaa annan negatiivista palautetta Lufthansalle, kukaan ei "luovuttanut" Koiraa minulle, vaan sain itse nostaa Koiran ulos ja häkin kärryihin, ja roudata koko omaisuuteni ulos terminaalista. Entä jos joku muu olisi napannut Koiran häkistä matkaansa? Ihmettelin myös, ettei ketään kiinnostanut tarkistaa Koiran papereita, mutta kaipa ne luottavat lähtöselvitykseen sitten, kun matkustetaan maissa, joissa suuria tuontirajoituksia ei ole.

Koira vaikutti melko rauhalliselta ja innostui ehkä eniten minun näkemisestäni ja uudesta paikasta. Kävelimme suoraan ulos terminaalista, että kaveri pääsi tarpeilleen, eikä hätä edes ollut kova. Vettä tarjolle ja omaa kyytiä odottelemaan (se olikin sitten seikkailu erikseen, ehkä siitä joskus tarkemmin, ehkä ei..!)! Hetken päästä Koiruus veteli jo sikeitä jaloissani, haisteltuaan uudet nurkat ja ohi kulkevat matkustajat.

Kotimaassa Koiralla oli tapana herätä reilusti ennen herätyskellon soittoa, ja vaatia ulos tarpeilleen, juniori kun vielä oli. Täällä uudessa kodissa Koira tottui heti uuteen rytmiin, ja nukkuu nykyään jopa pitempään kuin omistajansa, varsinkin viikonloppuisin. Lapsuus jäi siis kotiin, muutto oli tässä mielessä hyvä. 

Pihamme täällä on aidattu, joten Koira saa hengailla pihallamme vapaana, mikä oli uutta Kotimaahan verrattuna. Tästä Koiruus pitää kovasti, onhan koirilla taipumus haalia itselleen oma puolustettava reviirinsä. Porteilla on varoitus koirasta, joten kaupustelijoista suurin osa pysyy kadun puolella. PikkuKartanon ohi kulkee bundesstrasse eli liikenne on vilkkaampaa kuin PikkuKodissa Suomessa, se hermostutti alkuun sekä Koiraa että meitä omistajia, mutta siihen tottui koko perhe hyvin nopeasti.

Ulkoilupaikkoja ja maastoakin löytyy, viiden minuutin kävelyn päässä on iso Dillpark, puisto, jossa on isot peltoalueet, joilla juoksutamme Koiraa vapaana, jos muita ei näy. Puisto rajautuu myös jokeen, jossa Koiruus ui oikein mielellään, virtausta on vähän, mutta meille syntyikin melkoinen uimamaisteri, joka käyttää virtausta kylmän tyynesti avukseen sorsajahdissa ja keppien noutamisessa. Isompia ulkoilureittejä onkin sitten vaikka kuinka paljon, lähellä ja kauempanakin, kuten olenkin kirjoitellut muissa postauksissa. Ostimme uuteen autoon myös Koiralle kunnon häkin, joten matkaaminen on siltäkin osin turvallista.

Vesipeto

Barffaus eli raakaruokinta ei ole ihan yhtä helpoksi tehtyä ja yleistä kuin Suomessa, täällä ei ole niin paljon/ laisinkaan valmiiksi rakennettuja sekoituksia lihaa, luita ja kasviksia, vaan rakentelemme Koiran menun itse vihannesten ja muiden lisukkeiden kanssa (liikeidea: pitäisikö alkaa tuoda tänne vaikkapa Mushia, sehän sopisi saksalaiseen sanastoonkin hyvin). Luita on vaikea löytää, tarjolla on lähinnä lehmän kepakkoa, sekin yleensä kypsennetyn lihan ympäröimänä. Kaikissa rouskuttelukorvissa on edelleen karvat kiinni, se on vähän ällöä.. Lähes kaikkea lihaa saa "rouhittuna" tai pilkottuna lemmikkiliikkeistä pakasteena, valikoimaa vaan on huomattavasti vähemmän kuin Kotimaassa. Barfin hintataso on onneksi (tai yllätykseksi?) melko sama kuin Suomessa, mutta olemme hyvin edullisen hintatason vuoksi ostaneet myös tavallisista ruokakaupoista jauhelihaa ja possunkylkiä Koiralle - tänään illalla Koiralla onkin synttäri-illalliseksi mehevä ribsirivi odottamassa!

Kesä ja alkusyksy ovat kuumempia ja hikisempiä, joten vettä pitää olla koko ajan mukana!
Koira juo onneksi sujuvasti pullosta :)

Vielä olisi kaksivuotistarkistus eläinlääkärillä edessä, mutta se on helposti hoidettavissa - meitä vastapäätä asuu eläinlääkäri, joka jo tuntee meidät, ja juttelee hieman englantiakin, joten pääsemme varmasti yhteisymmärrykseen Koiran terveydestä!

Eikun juhlimaan, zum Wohl, Koira! :)

Ein glücklicher Hund!