Eine echte Frühlingstag!

Koko viime viikon radiossa ja kaduilla hehkutettiin loppuviikon säätä, lupailtiin jopa 15-17 astetta lämpöä. Kevät on täällä! Lauantaina ihana auringonpaiste valtasi uutisista päätellen lähes koko maan ja kansa kaivoi esiin polkupyörät, mopot ja avoautot, ja vähemmän vauhtia kaipaavat puolestaan pensassakset, kuokat ja lapiot. Lämpömittari auringossa kipusi helposi yli 18 asteeseen! Minä pomppasin aamukahvin kera uusien yrttipenkkien kääntöhommiin, ja Koira avusti työtä möyhentämällä ensimmäisen penkin melkein puolen metrin syvyyteen asti - kyllä nyt kelpaa kasvatella mausteita ja papuja hyvin alustetussa maassa! Mitään ei vielä uskalla kylvää taikka istuttaa ulos, koska yöt ovat kylmät, mutta loppukuusta saa kuulemma jo laittaa ensimmäiset siemenet maahan - uskomatonta! Ja ulkotilaa kaivataan kipeästi, ikkunalaudalla kurpitsan versot ovat jo toisessa lehtiparissa..!

Sunnuntaina aurinko paistoi edelleen, mutta autereisen pilviverhon takaa, joten lämmöt jäivät noin kolmeentoista asteeseen, mutta ilma oli joka puolelta lämmin, kostea ja keväinen, ja tuulikin tuntui kesäiseltä viime päivien hyytävien pohjoistuulien ja myrskyjen jälkeen. 

Päädyimme tekemään hyvin saksalaisen päiväretken, tosin lähtiessämme emme tienneet näin käyvän. Ajoimme auton lähikukkuloiden päälle parkkiin (kuten muutkin), ja lähdimme kiertämään Grube Fortuna -kaivoksen ympäri kulkevaa ulkoilureittiä (kuten muutkin, tosin me suuntasimme myös metsään, paikalliset näyttävät pysyttelevän avoimilla pelloilla), tarkoituksena palkita itsemme retken päätteeksi kaivoksen ravintolassa (kuten muutkin). Sää oli kuitenkin aivan ihana, ja reitin varrelta löytyikin opastukset eräälle vanhalle luostarille, jota olemme ihailleet sen alla kulkevalta bundesstrasselta, ja muutimmekin reittisuunnitelmaa siinä toivossa, että luostarin kahvila olisi auki näin ihanana päivänä (sesonki alkaa vasta kuun lopusta).

Pellot alkavat jo vihertää

Horisontissa Braunfelsin linna, näkyvyys vain kehno

Ja lähihorisontissa jo Kloster Altenberg..

.. an der Lahn, eli Lahn-joen varrella

Muurien takaa löytyy pienoiskylä

Päästyämme lähemmäs luostaria, huomasimme, ettemme olleet ainoat vierailijat: kaikki lähitiet ja luostarin tilan (yksityisomistuksessa) pihat ja parkkipaikat olivat täynnä. Luostarin kahvila on auki vain kesäaikana, ja kauden avaus piti olla vasta maaliskuun lopussa, mutta täälläpä olikin kuhinaa niin ettemme meinanneet mahtua joukkoon. Pihamaalta, ladoista ja työpajoista löytyi pääsiäismyyjäiset, puusepän verstas sekä Kunst und Krempel -hyväntekeväisyysmyyjäiset.

Tämä nunnaluostari on kokenut paljon, se onnistui saavuttamaan aikanaan sekä omaisuutta että nimekkäitä asukkaita, mutta se myös ryöstettiin monta kertaa, kerran kaikki paloi ympäriltä, ja tila on toiminut mm. lastenkotina, kesäasuntona, sairaalana ja vanhainkotina sekä koulutuskeskuksena. Elämää riittää edelleen, tilalla asuu useita perheitä, luostarissa on diakonissatoimintaa, löytyypä täältä kahvilan ja myymälän lisäksi hevostila ja em. puuseppäkin.

Luostarin goottikirkko on vuodelta 1268

Luostari puolestaan vuodelta 1178

Sisimmällä pihalla on luostarin kahvila ja myymälä, mutta huomion vie välittömästi upea magnoliapuu ja kukkapenkit.
Kuvittele tähän puuhun upeat suuret kukat, ruusuihin nuput ja taustan köynnökset valtoimenaan..

Toivon, että pääsen näkemään kukat avoinna!

Mutta ensin on krookusten aika

Lisää puutarhoja ja piiloja jää tutkittavaksi seuraavalle kerralle

Olemme tulossa pääsiäisenä tänne uudemman kerran vieraiden kera, joten tutkailimme aluetta vain pintapuolisesti, mm. luostarin kirkko on näkemisen arvoinen myös sisältä (voit tutustua siihen täällä, sekä ulkoalueisiin vähän kesäisemmässä asussa). Jatkoimme siis matkaamme kohti alkuperäistä kohdettamme Grube Fortunaa, ja totesimme löytäneemme hienon ulkoilureitin halki metsien, niittyjen, peltojen ja komeiden näkymien/ nähtävyyksien. Välillä kannattaa myös poiketa reitiltä. Täällä tulee näyttämään uskomattoman hienolta vähän ajan kuluttua, kun lehdet ja kukat puhkeavat puihin. Sukellettuamme aasin hinkunan saattelemana pähkinälehdon läpi, päädyimme suoraan alkuperäiseen kohteeseemme juuri sopivasti ruoka-aikaan.

Kevät toi paikalliset taas ulos pihoille, ulkoilureiteille, ja erityisesti terasseille ja kakkukahveille. Saatoimme olla keskimääräistä mutaisempia, eikä meillä ollut pyhiinvaeltajamallista kävelysauvaa, mutta väitän että sulauduimme joukkoon, ja ainakin jotkut luulivat meitä paikallisiksi, koska meiltä kyseltiin tarjoilusta (kyllä, terassille tarjoillaan) ja koirien tuomisesta alueelle (kyllä, sinne sisälle vaan, siellä on jo muutama haukku pöytien alla nukkumassa, ja ovella on koirabaari).