Sölden bei Tag (Ein Spaziergang durch das Dorf)

Sääennusteiden mukaan hiihtolomallemme oli tulossa melkoisen keväinen keli, aurinkoa muutamalla lämpöasteella ja pikkupakkasta yöksi. Ja juuri näin alkoi ensimmäinen päivämme kohteessa. Majoituimme saman omistajan toisessa huoneistohotellissa joen tällä (rinteiden) puolella, ja saimme tällä kerralla ylimmän kerroksen dachbodenin. No, kuulosti hienommalta kuin todellisuus, harjakaton alla asustaminen on pitkille ihmisille hankalaa - mm. suihkussa piti seistä pää kenossa! Mutta muuten asunto oli ehkä jopa parempi kuin jouluna, ja muita vieraita ei talossa ollutkaan, paitsi muutama kausityöläinen, joten elämä oli mukavan hiljaista.

Jopa taidetta on tarjolla, jos osaa pitää silmät auki ja kohdistettuina!

Sillä myönnettäköön, että ikä on vienyt pahimmat biletyshimot: näin suurella määrällä terveellistä ja raikasta vuoristoilmaa olimme useimpina iltoina paljon ennen puoltayötä jo punkassa rättipoikkiväsyneinä! Vasta viimeisenä yönä saapuivat meluavat viikonlopun viettäjät, ja ensimmäiset pääsiäislomalaiset. Ajankohtamme siis osui nappiin; rinteissä ja ravintoloissa oli aina tilaa kahdelle + Koiralle.

Ja siitä onkin pakko taas kiittää tätä Keski-Euroopan vapautta: liikkuminen ei voisi olla helpompaa (rajan ylitystä ei meinaa edes huomata); kohtuullisella ajomatkalla pääsee melkein minne vain; kielet ovat melko yhdenmukaisia (jos osaa edes vähän jotakin paikallisista) ja erityisesti Koiran kanssa liikkuminen ja elämystäminen on helppoa, koska karvatassut ovat tervetulleita lähes joka paikkaan (ovessa lukee wir müssen draußen bleiben, JOS turrukka ei saisi jostain syystä saisi tulla sisälle asti). Toki majoittuessa lemmikistä joutuu maksamaan hieman ylimääräistä, mutta mm. ravintoloissa on koirille omat kupit jo ovella, "pöytäänkin" tuodaan usein oma juomakuppi, ja parhaissa paikoissa saa jopa nameja..!

Työpäivän mittaisen ajomatkan jälkeen sallimme Koiralle kuitenkin vapaapäivän, koska Pikku-Ukkoa hieman hermostuttaa autossa matkustaminen. Mies painui rinteeseen (upea keli!!) ja minä lähdin linkuttamaan pitkin kylänraittia, koska olin onnistunut reväyttämään toisen pohkeeni edellisellä viikolla kellarin portaissa PikkuKartanon lämmitysongelmia ratkoessani - juuri ennen tätä retkeä! Arvatkaa tuliko itku kivun lisäksi harmituksesta..! Koitin kuitenkin pysyä vielä positiivisena siitä, että pääsisin pienen levon jälkeen myös rinteeseen..

Keli kohdillaan, vaikka talvesta ei enää näkynyt juurikaan merkkejä täällä laaksossa

Söldenin ja lähes koko Ötztalin läpi kulkee joki nimeltä Ötztaler Ache.
Juuri nyt ei joessa pääse harrastamaan vesiurheilua. Harmi.
Väri on upea, jos vettä olisi enemmän.

Jep. Kaikki muut ovat rinteessä, paitsi minä, nuo pommiin nukkuneet ja
pari kätensä katkaissutta raukkaa..

Sölden on ihan mukava paikka, mutta rehellisesti sanottuna ei läheskään niin sympaattinen kuin muut tätä edeltävät kylät Ötzin laaksossa. Itse Ötz - siis kylä, ei se muinaisasukas, eli Ötzi (joka on muuten aika kiinnostava tapaus, vaikka pötkötteleekin nykyään Italian puolella) - ja Längenfeld ovat huomattavasti idyllisempiä paikkoja vanhoine kirkkoineen ja koristemaalattuine taloineen. Sölden koostuu pääasiassa majoituspaikoista, ravintoloista, välinevuokraamoista ja ((ylihintaisista)) merkkimyymälöistä. Tästä on kuitenkin lyhyin matka suosituimmille rinteille, ja helpointa on kulkea majoituksen ovelta joko suoraan rinnehissille taikka vuokraamon ovelle. Koko laakson alueella kulkee myös hiihtobussi, ja lipusta riippuen busseilla ja rinteissä (Sölden; Ober- ja Hochgurgl; Hochötz - Kühtai; Vent; Niederthai; Gries)  voi suhata yhdellä hinnalla. Ruuhkasesonkina Söldenin hisseihin on aamulla (ja illalla) jonoa (muissa kohteissa väljempää), mutta meille osui yllättävävn rauhallinen viikko hiihtolomien ja pääsiäisen väliin. Menoa kaipaaville on silti afterskitä niin paljon kuin jaksaa humpata!

Kirkko keskellä kylää. Miten voikaan olla, että aina "ulkomailla"
kirkko määräytyy yhdeksi nähtävyydeksi? Tätä olen tainnut pohtia aiemminkin.
Muuta kulttuuria ei juuri näkynyt tähän aikaan päivästä, joten kiipeämään portaita..

Ohhoh, aika modernia..

No löytyihän se vanha kirkkokin

Kirkonmaalla lepää moni. Jokseenkin eri näköistä kuin Kotimaan lehdoissa.
Jos joutuu valitsemaan, niin aika komea paikka vuorten kainalossa. 
Ja monen haudalla näkyikin hakku, köyttä ja (kevät)talvinen nukkumaanmenoaika; 
ei ole vuorien kanssa leikkimistä.

Ja niin kovasti ne vuoret silti kiehtovat!
Kylässä toimii ilmainen kaupunkihissi, jolla pääsee rinnettä vähän matkaa ylemmäs.

Oiva paikka kisulle tutkia päivän ateriavalikoimaa, suoraan "pakkasesta"

Siellä ne odottavat; sinua, kevättä, aikaa ikuista..?

Toisilla oli astetta huikeammat näkymät..!

Vielä minä nousen tuonne ylös (en ehkä ihan noin ylös kuin tuo riippuliitäjä), mutta tähän väliin oli kyllä pysähdyttävä after-spazierenille, sen verran lämmin tuli kylän päästä päähän ihmetellessä. Onneksi repussa oli kirja ja aurinkorasvaa, sisällä ei nimittäin istuta - keli oli aivan mahtava. Seuraavassa osassa enemmän lunta!