Eine Seelenschwester der Gartenarbeit

Kylvösuunnitelmani tulevalle kesälle on kunnianhimoisen valtava. Ehkä taas liian valtava (kuten aina; täytyy taas myöhemmin keväällä laittaa portin pieleen ylimääräiset taimet jakoon!), mutta suhteessa siementen hintaan saanen ihan mukiinmenevän sadon, vaikka muutama taimi menisikin hukkaan.. Kylvöjä olen tehnyt jo kaksi ja ikkunalaudat ovat nyt jo puolillaan taimia; onneksi huhtikuussa täällä saa jo kylvää suoraan maahankin. Valoa on riittänyt helmikuusta asti parisen tuntia Kotimaata enemmän, lämpöä riittää ikkunalaudalla kuumaksi asti. Kaikki vanhatkin siemenet itivät - ja liian nopeasti. 

Päätin keskittyä tällä kaudella vihanneksiin ja yrtteihin ja sekoittaa joukkoon syötäviä kukkia. Vanhan vadelmatarhan tilalle tulee juures- ja salaattipenkit; ja etupihan puolelle kaivoimme Koiran kanssa kaksi uutta penkkiä, toinen pavuille ja köynnöksille ja toinen kaaleille. Saa nähdä mitä jälkimmäisten kasvatuksesta tulee, mutta ainakin naapureilla satoa on tullut valtavasti, ja lehtikaalia on keräilty ulkoa koko talvi!

Kesäkurpitsa on maailman helpoin kasvatettava, mutta olen tähän asti ostanut sen taimina. Oltuani monta vuotta liian myöhään liikenteessä, ja saatuani joka kerta hyljeksityn keltaisen kesäkurpitsan (joka muuten kestää grillissä vihreää paljon paremmin!), päätin tällä kertaa kasvattaa vihreitä versioita siemenestä. Kylvin tavallista kesäkurpitsaa sekä pikkuista, pyöreää "kasipalloa". Ne itivät parissa päivässä ja kasvavat silmissä, kuten itse kurpitsatkin sitten sadonkorjuun aikaan. Jouduin istuttamaan taimet (idätin kymmenen, istutin 8 kpl; eiköhän siitä riitä grilliin ja Koirallekin!) jo suurempiin purkkeihin, koska ne eivät enää mahtuneet ikkunalaudan kasvatuslaatikkoon sisälle! Kunhan yöpakkaset hellittävät, ne pääsevät ulkoilemaan.

Chili, joka teki viime kesänä hyvin satoa, ja jonka luulin kuolleen syksyllä, on kukkinut jo jonkin aikaa, ja ensimmäinen aihio on jo löydettävissä. Kuvassa (alla) pari kukkaa alkaa olla jo ohi parhaan loistonsa, mutta ne ovat mahdottoman söpöja, sisältä keskeltä vihreitä. Ei meinaa uskoa, että tästä tulee myöhemmin keltainen paholainen, joka polttaa sormissa kaksi päivää käsittelyn jälkeen. Kun en minä koskaan jaksa kaivaa niitä hanskoja esiin kokatessa, ja illalla sitten itkettää, kun hieroo väsyneitä silmiä.. No tänä kesänä tämä saa seurakseen lisää erivärisiä kavereita, sekä cayennepippurin.

Chilin kaverina eksoottisessa nurkkauksessa asuu jalopuikkokämmekkä, ensimmäinen
yritykseni täällä pitää orkidea hengissä. Toistaiseksi se on rakastanut lämmintä ikkunalautaa
ja pysynyt hengissä..

Maaperä pihallamme on paikalliseen tyyliin tiukkaa ja savista, talvella kaikki on yhtä mustaa savitahnaa, ja kesällä se kuivuu pinnasta koppuraksi. Sammalta kasvaa kaikkialla, ja maahumala kiemurtelee joka paikasta esiin, ja sitä on mahdotonta saada tuhottua.. Penkkien pintaa siis pitää työstää viikoittain - jo nyt, vaikka penkit ovat vielä "tyhjiä".. Kengänpohjissa sisälle asti kantautuvaan saveen kyllästyneenä hankin viime keväiseen tapaan siementen ja taimien kasvatukseen kookoskuitua, joka on ollut aivan loistavaa. Sitä saa tiiliskiven mallisena tiiviinä puristeena, ja yhdestä kalikasta saa jopa 10 litraa turpeen oloista kasvualustaa. Ei sotke niin pahasti kuin multa, ja kun kasvit istuttaa aikanaan maahan, kuitu vähän keventää maatakin samalla. Eikä maljasieniä, hometta tai muuta ällöä pääse kasvamaan pinnalle, kuten mullan kanssa helposti käy, jos ei ole tarkkana. Olen myyty tälle tuotteelle, suosittelen!

Idut kasvaa purkeissa ja vihanneskrassi talouspaperilla!

Kevättä odotellessa tuijottelin juutuubista kaikki mahdolliset puutarhaohjelmat (kuten täällä kävi ilmi), ja vasta tänä aamuna - vietyäni auton huoltoon (kuulostaa ihanan toimeliaalta ja osaavalta!) - löysin (liian aikaisen) aamukahvin kaveriksi brittipuutarhoista tutun Alys Fowlerin, tuon punatukkaisen, hentoisen eteerisen puutarhahippiäisen, jonka puutarha on yhtä villi ja vapaa, rönsyilevä ja hassu, täyteen tupattu ilman tiukkoja rivejä ja tarkkoja ohjeita. Puutarhasielunsiskoni! Hetkessä ymmärsin, ettei kaikkia ohjeita ole pakko noudattaa, kaikkea voi kylvää lähes minne vain, ja jos menee pieleen niin sitten menee pieleen!

Fowler tunkee kaikki kasvamaan minne sattuu, liian ahtaasti, syö kuormasta ja silti onnistuu. Siemeniä kylvetään hajakylvönä laatikkoon, ja noukitaan sormella kaivaen suurempiin purkkeihin tai maahan, salaattia kasvaa kukkien alla ja kurkku mahtuu ihan hyvin ahtaaseen nurkkaan. Jos jotain ei saa (tai ei onnistu), se haetaan tuttavan palstalta ja nautitaan yhdessä. Maistaisitko herneenversomartinia?! Nokkosolut menee pieleen ja retiisi kukkii - hurraa, minulla on toivoa! Jos haluat nähdä tuon kummallisen naisen (ei minä ;), joka käyttää ihania mekkoja, makaa vihannespenkissä ihmettelemässä, unohtuu välillä pohtimaan kaikkea epäoleellista mutta saa aikaan hyvännäköisiä keitoksia, kurkkaa tätä soittolistaa: Edible Garden by Alys Fowler .

Samanniminen kirja löytyy myös kaupoista

On siis olemassa oikea puutarhuri ja kirjailija, joka myös epäonnistuu (jatkuvasti!) tomaattien kasvattamisessa, mahtavaa! En olekaan toivoton, vaan tomaatteiheni oli kesällä iskenyt sekä perunarutto (leviää ilmassa, kaikilla naapureillakin oli!) että latvamätä. 50%:sti en siis osannut hoitaa oikein, mutta loput 50% meni sään ja huonon tuurin piikkiin! Siitä huolimatta Alys ja minä koitamme uudestaan, joka kesä..

Tässä on minun puutarhamaailmani esikuva, sellainen jonka perässä pysyy, ja menestyy (miten menestyy)! Toki maailman paras puutarhuri ja esikuva on silti edelleen Monty Don, mutta on ihanaa tietää, että jossain joku todesta otettava puutarhuri istuttaa minne sattuu ja mahtuu, kylvää kieroon, muuttaa mielensä, haalii liikaa kaikkea ja silti elää melkein omavaraisesti rakastaen kanojaan, kukkapenkkiin pissaavaa koiraansa, tuoretta leipää ja hillojen keittämistä. Ich könnte noch ein wenig in der Liebe sein!