Finnische Nationalromantik

Niin, siitä impressionistisesta ja kansallisromanttisesta matkailuteemasta ja taidekesästä. Pariisin taidepiirit tutkittuani päädyin Kotimaan visiittini ohessa tapaamaan lapsuuden ystävääni taiteellisissa puitteissa Espoon Tarvaspäässä. Koska keli oli kaunis kuin morsian, päädyin kävelemään tapaamispaikallemme Gallen-Kallelan museolle Munkkiniemestä, läpi Munkkipuiston, uimarantojen ja siltojen. Joka askeleella muistin ja tunsin vahvasti, kuinka Kotimaan luonto ja maisemat ovat niin syvälle muistiin ja mieleen kaiverrettuja, että tuntui kuin olisin ollut täällä aina. Kansallis. Romantiikkaa.

Leveä pyörä- ja kävelytie johdattelee kohti taiteilijaelämää

Mäntyjen tuoksu, kaislojen kahina ja meri! Saatoin pysähtyä tässä 
vain hengittelemään, vaikka olin jo vähän myöhässä aikataulusta..

Gallen-Kallelan museossa on pitänyt käydä jo monen vuoden ajan, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Hvitträskissä sen sijaan olen käynyt useita kertoja, ja lumoutunut Kotimaisesta arkkitehtuurista. Gallen-Kallela rakensi oman "erämajansa" Tarvoon, ja täällä on aistittavissa sama tunnelma, kuin Hvitträskin mailla. Nykyään vieressä kulkee kaksi suurta päätietä, niin ettei tämä kyllä erämaata enää ole, mutta ihana keidas löytyy aivan kaupungin kupeesta, mikäs nykyihmiselle sen parempaa.

Virvoitustauko! Museon yhteydessä on viehättävä kahvila
upeilla maisemilla.

"Erämaan kätköissä haluaisin omistaa sakaraharjaisen linnan, jossa
olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta",
sanoi Akseli Gallen-Kallela. Ja rakensi sen.

Ja ei kyllä rakennus kalpene laisinkaan pariisilaiskartanon edessä, täällä on sentään rohkeasti torni! Ateljee suurine ikkunoineen on paikalla, kylpyhuone kiemurtelee tornin puolivälin paikkeilla, ja Japanin tuliaiset kestävät kovempaakin arviointia. Olisipa jännittävää asua tällaisessa talossa, ja tutkia sen sokkeloita pidempäänkin!

Ateljeessa on aika pysähtynyt, ja maalit kuivuneet

Tornin avarassa ylimmässä huoneessa tulee suorastaan runollinen olo.

Katossa leijailee rakkauskirje poikineen, useammalla kielellä, jopa useammalle vuosisadalle "lähetettyinä".
Jätin joukkoon oman viestini :)

Pariisin pompöösien rakennusten, huikentelevaisen elämän (rahan määrästä riippumatta) ja runsaan taiteen jälkeen Kotimainen romantiikan aika ja sen kuva-aiheet rauhoittavat. Museossa tekee mieli istua paikalleen, ja lurittaa runo taikka toinenkin. Nämä taulut ovat jo lapsuudesta ja Kotimaan museoista tuttuja, ja nyt ne avautuvat minulle uudelleen. Taiteilijan elämänvaiheet kiinnostavat, koska nyt niihin saa perspektiiviä omien retkien kautta - vaikka eri vuosisadoilla eletäänkin.

Mikä se yhteys Pariisin sitten on, Gallen-Kallelahan maalasi Kalevalaa ja korpimaisemaa? Koko perhe asui aikanaan myös Pariisissa, siellä kaikkien muiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden keskellä, kävi syömässä, juomassa, runoilemassa ja maalaamassa samaan aikaan Strindbergin, Munchin, Renoir'n, Toulous-Lautrecin, Utrillon, Modiglianin.. kanssa. Ja vietti juuri niin railakasta elämää kuin kaikki muutkin - silinterihattuja, cancan-tyttöjä, punaviiniä ja viherkeijuja.. Kyllä me suomalaisetkin osaamme ;) Katso vaikka, millainen tuli Gallen-Kallelan taulusta Démasquée. On Aino siihen verrattuna aika Kotimaisen siveä ;)