Guude Essen

Jos käytte suomalaisen prinsessan jalanjäljillä Braunfelsissa, niin tässä yksi vinkki ruokapaikasta linnan juurella. Vanhassakaupungissa on toki ravintoloita italialaiseen, kreikkalaiseen tai saksalaiseen makuun, mutta jos haluat jotain hyvin paikallista, valu alas vuoren rinnettä Brauhaus Obermühleen.

Rohkeasti sisäpihalle panimon ohi

Ikkunoista voi kurkkia sisälle pannuhuoneisiin, joissa
maatilojen rengitkin ovat vuosisatoja vierailleet

Braunfelsillä on oma olut, kuten monilla kylillä ja kaupungeilla täällä

Tämä panimoravintola tarjoaa maukasta perinneruokaa paikallisista raaka-aineista, kyyditettynä erittäin maukkaalla valikoimalla omia oluita. Panimo on Hessenin osavaltion pienin erikoispanimo, mutta asiakasmääristä päätellen kulutus on kovaa! Kävimme syömässä (Mies jo toistamiseen) ravintolan viihtyisällä terassilla (joskin valtavat puut tiputtelivat lisämausteitaan avoimiin kolpakoihin, joten muista laittaa lasinalunen tuopin päälle) lauantai-iltana, ja olimme melkein viimeiset, jotka mahtuivat pihalle syömään, sisätilatkin alkoivat olla jo täynnä. 

Pihalle rakennettiin juuri buffetia hääseurueelle (pihapiirissä on iso juhlasali), jonka alta ehdimme pois, mutta veikkaan valtavassa grillisavustimessa kierineen kokonaisen elukan. Ravintola tarjoilee paikallista riistaa, joten on suuri riski päätyä maistamaan edellisviikolla vastaan tullutta mauricea.. 

Rakkaudella pantua!

Schlawiner on panimon omaa olutta, ja maistelimme tuota listalla mainittua tummempaa ihanuutta. Jälkiruuaksi olisin voinut ottaa kesän tummaa erikoisuutta, Black Lordia, jossa on kahvimainen maku. Vaikka en oluista hirveästi perusta, niin nämä pienpanimoiden erikoisuudet saavat täällä jopa minulla veden kielelle! Onneksi olin kuskina.. (Jääkaapissa on onneksi vielä tuota vaaleaa, jota mies sai läksiäislahjaksi, saatan maistaa sitä vielä tässä viimeisinä pakkausiltoina..)

Maurice, sinäkö se olet..?

Odenwälder Wildragout met Rotkohl un Kedoffelklies.
Eli riista-raguu (jumalainen!) lämpimällä punakaalilla (kuin kaalilaatikkoa lapsuudesta,
väri vaan on uusi) ja perunaknöödeleillä (keitettyjä peruna-leipä-mannapulleroita,
joita kehoitan välttämään, yleensä ne eivät maistu miltään).
Saksan Alkeiden ajan paras ruoka!

Ravintolan erikoisuus (vahvan paikallistarjonnan lisäksi) on hesseniläisyys - koko ruokalista on kirjoitettu Hessenin murteella (josta juttelin ainakin tässä postauksessa aiemmin). Älä siis hämmenny, jos yhtäkkiä saksa alkaakin tuntua kovin haastavalta (jo ennen oluen maistelua)! Google voi auttaa joidenkin ruokien tunnistamisessa (vinkki: käytä kuvahakua), mutta joillekin asioille Hessenin murteessa on niin monta ilmausta, että on parhainta vain tilata ja kokeilla mitä saa eteensä! Kasvissyöjän tosin kannattaa olla varuillaan. Toki henkilökunta auttaa pyydettäessä, ja esimerkiksi oluista kannattaakin kysellä, koska lista itsessään ei niitä juurikaan kuvaile.

Ruoka oli todella maukasta (ehkä jopa parasta koko täällä viettämänämme aikana!?), annokset isoja, ja olut ennen kaikkea aivan valtavan hyvää! Ihana savun maku ja silti hedelmäisen kepeä! Olutta saa myös ostaa mukaan, mitä suosittelen, jos et ehdi sitä paikan päällä maistamaan. 

Ravintola on hieman erillään itse kaupungista, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen, ja kerrassaan mainio kokemus - Hesse ei taipunut silloin kun tänne kaksi ja puoli vuotta sitten tulimme, mutta nyt se tuntui hauskalta (vaikkei siitä mitään edelleenkään ymmärrä) ja jos jäisimme tänne pidemmäksi aikaa, saattaisin jopa opiskella aihetta hieman lisää. 

(Tai ehkä opiskelenkin, niinä tulevina pitkinä hyytävinä räntäsadeiltoina tulevana syksynä Kotimaassa, kun haikeudella muistelen helteistä iltaa lehtipuiden katveessa, sirkkojen trooppista siritystä ja grillissä tirisevän mauricen tuoksua..)

Loppuun varoituksen sana alkoholin vaaroista vuodelta 1738