Belle Époque - 1800-luvun loppu, huolettomuuden aika, jonka ensimmäinen maailmansota lopetti, fin de siècle. Jotenkin Pariisin retkemme kiersi kohteita näissä merkeissä, olihan Pariisi tuon ajankauden elämän ja taiteen keskus. Montmartrella näimme taiteilijaelämää ja hieman railakkaampia kuvioita, mutta miten elivät sen ajan kauniit ja rikkaat?
Sitä pääsee tutkimaan ja kokemaan Jacquemart-André -museossa Boulevard Haussmannilla, kivenheiton päässä isoilta tavarataloilta tai Champs-Elysées'ltä. Löysin tämän museon, koska törmäsin impressionistien Normandia-aiheiseen näyttelyyn, joka sattui olemaan juuri tämän talon uumenissa. Jos olet käynyt Lontoossa Somerset Housessa, tai erityisesti siellä sijaitsevassa Courtauld Galleryssa, niin löydät tästä pariisilaisesta kartanosta jotain samanlaista, pienemmässä mittakaavassa tosin.
Pariskunta Jacquemart ja André olivat suuria taiteen ystäviä, ja keräsivät kotiinsa komean kokoelman maalauksia, taide-esineitä ja veistoksia ympäri maailmaa. Suurimman vaikutuksen museossa tekee kuitenkin itse kartano: sisäänkäynti takapihan talliaukion kautta saa kävijän tuntemaan itsensä kenties erääksi arvostetuista vieraista tämän varakkaan perheen kutsuilla. Sinut otetaan vastaan jossakin talon lukuisista saleista, saatetaan kenties musiikkihuoneeseen kuuntelemaan konserttia, tai teelle talvipuutarhaan. Jos olisit perheen läheinen tuttu, pääsisit ehkä jopa rouvan pieneen mutta valoisaan "naisten kamariin".
Kuvasatoni jäi tässä upeassa kodissa melko pieneksi, koska tällaisia tiloja on melkein mahdotonta saada valokuvaan. Tällainen kohde pitää kokea itse paikan päällä: sikarihuoneen kirjoituspöydällä lojuu herran kirjeenvaihtoa; salongissa herran äiti katselee tuimana vierailijoita päästä varpaisiin; musiikkihuoneessa voi aistia kahden kerroksen elämää: alakerrassa vieraat timanteissaan, ylhäällä muusikot katseilta piilossa..
Kontrasti noiden kahden maailman - köyhien taiteilijoiden ja rikkaiden mesenaattien - välillä on melkoinen; toiset maalaavat intohimoisesti kesähelteistä talven pakkasiin vetoisissa ateljeissaan, toiset elävät salaa intohimojaan suljettujen ovien takana. Samaa aikaa ja maisemia, mutta niin erilaista elämää. Vai onko se niin erilaista sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!