Zur Erinnerung..

Viime lauantaina vietettiin Hundesportvereinilla meidän läksiäisiä. Paikalle oli kutsuttu lähes 60 henkeä sekä koirakerholta että Miehen työpaikalta, plus muutama muu, kuten Naapurin Setä. Olin googlaillut grillijuhlien reseptejä ja vinkkejä etukäteen, ja tilasimme tutun tutun metzgereilta erilaisia pihvejä ja bratwursteja, ja paikalliselta leipomolta patonkeja (= saksalaisissa juhlissa pitää AINA olla leipää!). Leivoin aamulla pari aprikoositorttua (Kotimaisella reseptillä, mutta tiesin sen uppoavan paikallisiin, koska täältä saa usein kahviloissa schmandkuchenia, joka on melko lähellä rahkapiirakkaa..) ja keitin 1,5 kiloa pastaa nudelsalatia varten. Perussalaatti ei ole saksalainen hitti, mutta jos sen sekaan kaataa pastaa, niin se on yhtäkkiä syötävää ;)

Juomatarjoilut hoituivat helposti vereinin kautta, ilmoitimme vain etukäteen juomatilauksia hoitavalle henkilölle, että täydennystilaus olisi hyvä tehdä. Kerholla on ollut oma baari joskus muinoin, muistona siitä paikalla on edelleen baaritiski hanoineen ja laseineen. Nykyään paikalliselta juomamarketilta tilataan juomia kylmäkaappeihin, ja näin kerholta saa pientä korvausta vastaan aina kylmiä juomia. 14 €:n korihintaan saimme käyttää koirakerhon tiloja, ja he saivat pientä voittoa kattamaan muita kuluja.

Kaiken kaikkiaan meidän tarvitsi vain saapua paikalle - vähän liiankin helppoa!

Alkuun vähän hirvitti tarjota noin suurelle porukalle ruokaa ja juomia, kun meillä ei ole mitään kokemusta näin suurista juhlista, siis järjestämisen osalta. Kotimaiset nettisivut tarjosivat mukavia vinkkejä siitä, kuinka paljon tarjottavaa per vieras tarvitaan, mutta kun siirryin vastaaville saksalaisille sivuille, määrät vähintään kolminkertaistuivat! Saksalaiselle pitää tarjota puolisen kiloa lihaa ja senviidensortin(peruna)salaatit ja sämpylät (5 Stück pro Gast!?) kylkeen! Hieman jännityksellä siis lauantaina kannoimme ruuat vereinille, ja jäimme odottelemaan vieraita..

Kerholla oli koiratreenit normaaliin tapaan, tosin moni tuli paikalle myöhemmin ja ilman koiraa, koska tiedossa oli pitkä ilta. Eräs hyvin ärsyttävä tapa saksalaisilla on: jos kutsussa lukee, että tule paikalle klo 16, niin kukaan ei tule ennen klo 18:aa. Ja jos joku ei tulekaan paikalle,  niin siitä ei myöskään ilmoiteta.. Tämä syö rajusti käsitystä kuuluistasta Deutsche Pünktlichkeitista.. Joka tapauksessa moni Miehen kollega sai hieman ideaa meidän koiraharrastuksestamme, ja koirakerho taas hieman ilmaista mainosta toiminnastaan. Muutama koirakuumetartunta saattoi tarttua illan aikana..

Ja joskus tunnin-pari myöhässä sitten pääsimme sytyttelemään grilliäkin viimein.. Ruoka maistui, ja sitä jäi ylikin, ja kotimainen salmari ja minttuviina maistui paikallisille niin hyvin, että kysyntä oli kovempaa kuin tarjonta, ja päädymme jälkitoimittamaan lisää maistiaisia janoisille ystävillemme! :) Vastineeksi saimme maistella hieman Lockstedteriä, Jägermaisterin "tulisempaa" kaveria, jossa inkivääri polttaa kaiken elämän kurkusta alaspäin..

Muutama puhe, lukuisia hyvänmatkan toivotuksia, ja paljon halauksia - siinä loppuillan ohjelma lyhykäisyydessään - kieli oli hieman solmussa, kun puhuimme kaikki englantia ja saksaa sekaisin, saattoi siellä muutama ranskalainen ja puolalainen kirosanakin lentää, kippisten ja kiitosten keskellä! Pääasia oli, että ymmärsimme kaikki toisiamme, ja saksalaisista kuoriutui melkoisia tarinaniskijöitä. Muistoksi illasta ja ajastamme koiraharrastuksen parissa saimme maailman ainoat kaksi kappaletta hienoja T-paitoja, joiden selässä komeilee osa kerhon aktiivikävijöistä. Lisäksi vieraskirjamme täyttyi (sähköposti)osoitteista, puhelinnumeroista ja kyläilykutsuista puolin ja toisin.

Onneksi meillä on vielä tämä viikko aikaa täällä, joten ihan kaikkien kanssa ei vielä aufwiederseheneitä vaihdettu, ja onneksi ihan lopullisia hyvästejä ei tarvitsekaan heittää, koska ainakin Mies tulee käymään näillä nurkilla työasioissa vastaisuudessakin, ja nyt meillä on täällä Saksanmaan sydämessä aina pieni tukikohta uusille seikkailuille. Siksi lähtiessämme huikkaamme vain bis nächstes mal, seuravaan kertaan!

Frank, Jürgen, Ralf, Sigi, Rüdiger, Jörg (joku kehtasi väittää, että suomi kuullostaa ihan klingonilta..?!),
Steffi, Sonja, Lisa ja Ingmar. Plus kaikki haukut, joiden nimiä en osaa kirjoittaa, mutta joista moni vastaa kutsuun "Bubi"!