Koska Lammaskukkulalla on jo ensimmäinen pesue pikkulampaksia, tulimme siihen tulokseen, että villieläimilläkin täytyy jo olla jälkikasvua, joten sunnuntain kesäinen retki suuntasi luonnollisesti (taas) metsään asiaa tutkimaan.
Aurinko paistoi lämpöisemmin kuin odotimme, joten ensitöiksemme parkkipaikalla olikin vaatekerrosten vähentäminen. Kesä on saapunut tänne oikeasti, kaikki on vihreää ja rehottaa, ja metsä raikaa lintujen laulusta, pikkueläinten rapinasta ja kaikesta silmin nähtävästä kasvusta!
 |
| Ehkä yksi kauneimmista paikoista.. |
 |
| Lehvästökujassa on myös mukavan viileää |
 |
Liikkeellä oli muitakin! Tarkkasilmäinen löytää kavioiden takaa Koiran sukulaisen, joka
kuulemma jaksaa painaa jopa 32 km päivässä! |
 |
| Käen kukkimisen lisäksi puista kuului tuttua nakutusta |
 |
| Melkein voisin vannoa, että kuulen kuinka ruoho kasvaa! |
 |
| Ja juurakossa rapisee.. |
Olimme valinneet osittain saman reitin kuin
syyskuussa, mutta tällä kertaa lähdimme nousemaan laakson toista reunaa ylöspäin. Äitienpäivän satunnaiset kävelijät jäivät laakson pohjalle helpoille teille, mutta ei meidän nousummekaan vaikea ollut. Tosin loppujen lopuksi koko reitti olikin pidempi kuin ajattelimme, alun nelisen kilometriä olikin vain noin puoleen väliin matkaa kohteeseemme.. Mutta päivä oli kaunis, ja jos hiki yllätti, matkalta löytyi myös helpotus kuumuuteen.
 |
Tänne olisi melkein voinut pulahtaa itsekin
|
 |
| Uimamaisteri |
Lähestyessämme retkemme pääkohdetta, sinne tänne risteilevillä teillä alkoi tulla vastaan jo muitakin reippailijoita. Ja kauempaa alkoi myös kuulua erikoisia ääniä, hirnuntaa, kiljuntaa ja tuhinaa.. Arvaatteko jo minne olimme menossa?
 |
Seuraavassa tarinassa mm. muuan tuttu tympeä eläin!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!