1-Mai-Picknick

Vappuvieraiksemme saapuivat appivanhemmat, jotka tunnetaan myös kovina reippailijoina ja retkeilijöinä (tosin heidän varustevalikoimansa kattaa myös mm. sukset, kanootit ja pyörät, vuodenajasta riippuen). Päätimme siis Miehen kanssa ottaa vappupäivän retkikohteeksi hieman pidemmän kierroksen Fuchskautella (josta löytyy juttuja ainakin täältä ja täältä), olemmehan melko reipas seurue ;) .

Paikallisen tavan mukaan Erste Main retkelle lähdetään suurella seurueella ja vielä suuremmilla eväillä. Aavistelimme Männertagin (paikallinen "isänpäivä", joka koskee kaikkia miehiä - jotka painuvat metsään kaljakärryjen kera) mukaista ruuhkaa kaikille ulkoilureiteille, joten koitimme päästä matkaan ajoissa, ettemme joudu kulkemaan jonossa kaikkien muiden kanssa. Valitsimme reitin myös hieman sivuun päällystetyiltä poluilta - pyhäpäivän tapaan pukeutuneet saksalaisethan eivät lähde likaamaan kenkiään ja punttejaan liian syvälle luonnon keskelle. Leiripaikoillehan pääsee ihan autollakin.

Me varustauduimme kuraan ja kosteuteen kunnon varustein ja lähdimme kiertämään reilun kymmenen kilometrin rundwanderungia eväsreput selässä. Täällä yli 600 metrin korkeudessa Hohe Westerwaldissa kevät on paljon varhaisemmassa vaiheessa, puiden lehdet ovat vasta aukeamassa, ja lämpötilakin oli muutamia asteita laaksoa viileämpi. Tulikohan vähän liian vähän vaatetta mukaan.. No vauhtia sitten enemmän!

Reitti kulkee läpi peltojen ja metsien. Aurinko onneksi pilkahti välillä,
eikä tuulta ollut nimeksikään; edes tuulimyllyt eivät olleet "päällä".

Suojaisilla paikoilla metsien pohjat vihersivät valkovuokkojen, ketunleipien ja..

..ja keltavuokkojen merestä.

Koira esitteli vieraille taitojaan

Jonkin aikaa kuljettuamme huomasimme, että kaikilla taukopaikoilla oli kuin olikin jo ihmisiä evästämässä. Ei kahta tai kolmea perhettä vaan kymmenien joukkoja. Olimme suunnitelleet erään kukkulan päälle pysähdystä, paikalla on erikoinen kivimuodostelma, josta huhutaan kamalia. Ketzerstein, "kerettiläiskivi", lienee ollut pakanallinen uhrialttari, ainakin sen muodon sanotaan puoltavan huhua. Niin tai näin, ainakin kompassien neulat menevät täällä kuulemma sekaisin. Liekö samainen voima iskeneen Miehen puhelimen karttaohjelmaan, hetken jouduimme pyörimään oikean suunnan löytämiseksi..

Kuvaajaan ainakin iski pieni vapina, tuli melko surkea kuva.
Emme jääneet seuraamaan, jäivätkö lapset ja koira eloon..

Sinänsä "hauska" yhteensattuma oli löytää tuo noitakivi, koska täällä Saksanmaalla Walpurgisnacht eli vapun aatto on oikea noitien fiesta, toiselta nimeltään Hexennacht, noitien yö.. Ystäväni wikipedia kertoi tuosta yöstä niin kamalia tarinoita, etten halua niitä tässä toistaa, mutta sieltä ne löytyvät, mene sinne, jos kiinnostaa! Joka tapauksessa osassa maata järjestetään edelleen melko halloween-tyylisiä noitatansseja - jos et jaksa lukea aiheesta niin heitäpä kuvahakuun vaikka walpurgisnacht tai hexennacht ja tanz..!

Matkamme jatkui siis väljemmille pelloille ja rauhallisempiin tunnelmiin. Äkkiä puskassa alkoi liikkua, ja meitä ihmettelemään saapui pari ponia.

Rapsutusten jälkeen jatkoimme matkaa, ja pian tulimme Dreiländer-Eckille, jossa kolme vierekkäistä osavaltiota - Hessen, Rheinland-Pfalz ja Nordrhein-Westfalen - kohtaavat. Paikalla virtasi sopivasti pieni puro, jonka ylitimme siltaa pitkin.

Pian osavaltion vaihdon jälkeen istahdimme kukkulan päälle puiden suojaan nauttimaan vappulounaan jälkiruokineen, jonka jälkeen mahat pullollaan vaapuimme vielä viimeiset neljä kilometriä takaisin lähtöpaikallemme Fuchskauten majatalolle. Siellä humppa raikasi ja olut virtasi sen verran railakkaasti, että oluittemme saapuminen kesti luvattoman kauan. Siirryimme viluisina autolle, ja kohti kotia, tosin pysähdyimme vielä lukemaan pari asuntoilmoitusta Herbornin kaduille. Jäätelötötteröiden kera, niin kylmä ei ole koskaan, etteikö pari palloa uppoaisi!