Ein Rhabarber Regenschirm, bitte!

Viime viikkojen sää on ollut hikisen kostea ja satunnaisesti sateinenkin, joten puutarhassa kaikki on päässyt valloilleen - ruoho kasvaa nopeammin kuin sitä ehtii leikata ja rikkaruohot leviävät vilkkaammin kuin kitkemään ylettää. 

Viime syksynä kaikki kasvit saivat (ilmeisesti useammaan vuoden tauon jälkeen) syyslannoitetta, ja keväällä taas kevätlannoitetta, ja se näyttää tepsineen kaikkialla. Omenapuiden ja ruusujen leikkaaminen kannatti myös, satoa (omenan raakileita ja ruusunnuppuja) on jo nyt nähtävillä runsaasti, ja vaikken ruusuja osaakaan oikein hoivata, näyttävät ne muodoiltaan jo paljon paremmilta kuin viime kesäiset huiskat.. Niistä kuvia sitten kun kukinta pääsee vauhtiin.

Viime kesänä esiinkaivamani kukkapenkit alkavat vihdoin kunnolla kasvaa kultapiiskun alta pelastettuja alkuperäisiä kasveja, kuten pionia ja hortensiaa. Viime kesänä ne eivät jaksaneet vielä kasvaa taikka kukkia - nyt molemmissa näkyy jo suuret kukkanuput! Taistelu rikkaruohoja vastaan ei ole ohi, koko maa olisi pitänyt vaihtaa kaikista kukkapenkeistä, jos ne haluaisi todella kukoistamaan, mutta silloin kaikki olemassa oleva olisi pitänyt kaivaa ylös, ja mm. pionia ei parane siirrellä turhaan, koska se vain hermostuu, ja vaipuu horrokseen. Kitkeminen ja paljastuneiden aukkojen paikkaaminen siis jatkuu..

Ilokseni pihalla kasvaa myös raparperi, josta tuli viime keväänä ihan kivasti satoa (viimeisistä purkeista kaavitaan jo hillorippeitä). Nyt kun sen ympärys on myös putsattu, ja viereen on perustettu pieni kukkapenkki ja kaalimaa, se alkoi kasvaa keväällä reippaasti ensin muovisen kuvun alla, ja jo vappuna osa sen varsista oli paksummat kuin Kotimaassa raparpereissani koskaan.

Tällainen takaisku tuli helmikuun lopulla,
onneksi olin aurinkoisena päivänä suojannut ensimmäiset punertavat nuput..

Kukkapenkin perustus on aikanaan tehty hyvin, penkki ja nurmikko on erotettu toisistaan
kiveyksin ja pienellä soraojalla. Sen esiin kaivaminen ja siivoaminen tosin kesti jonkin aikaa..

Samaisen kukkapenkin tuunauksessa myös viereinen raparperi sai oman kiveyksensä!

Nyt kukkapenkki voi jo paremmin, ja erottuu nurmikostakin.
Kunhan viimeisetkin tulppaanit tuosta laantuvat, pääsevät keijunkukat ja kuunliljat esiin;
pioni ehtii kukkia ennen kuin liljat ja gladiolukset puhkeavat kukkaan noihin "tyhjiin" kohtiin..

Uudessa penkissä pötköttävät jo tuleva laventeliaitaus, pinaattirivin takana lehtikaalit,
ja aitaa vasten myöhemmin nousevat auringonkukat. Koiran takia piti laittaa kasvua
suojaamaan pieni aita, joka siirtyy laventelin vahvistuessa.. Koira kun luulee myös
luiden kasvavan tässä penkissä..

"Hei, onks tää mun uusi huvimaja?"

Näistä ei enää taida saada hilloa..

Näin valtavista varsista ei kannata kyllä tehdä kuin sateenvarjoja, mutta nyt kun uudelle kasvulle tuli taas vähän tilaa, pääsen vielä keittämään yhden satsin hilloa. Mielestäni parasta raparperihilloa saa maustamalla sitä sitruunalla, aidolla vaniljalla (täältä saa ihanaa bourbonvanillaa, josta tulee mahtava maku!) ja muutamalla tähtianiksella. Sitä ennen taidan tehdä vielä yhden raparperipiirakan vanhanajan vaniljakastikkeen kera (se siitä kesäkunnosta). Ja ihanaa vaaleanpunaista mehua. Nam!