Aktuelles im Garten

März 2016

Kevät on tänä vuonna piinaavan hidas. Kaikki ensimmäiset kevätkukkaset ja puiden lehdet ovat aivan puhkeamisvaiheessa - monta viikkoa. Lämpötila ei nouse yli 10 asteen, ja kaikki kehitys on pysähtynyt. Lumikellot ovat ainoat kevään sissit, jotka ovat sinnitelleet kukassa jo monta viikkoa, vaikka välillä sataa räntää ja yöt käyvät pakkasella. Kääpiönarsissi availee paria kukkaa vienosti, krookuksista kaksi on vaivautunut kurkkimaan lehtien seasta, tulisiko se kevät sieltä vai ei. Isommat narsissit ja helmililjat tunkevat hirviömäisiä kallojaan pitkiksi roihahtaneiden lehtiensä seasta, mutta eivät avaa nuppujaan. Raparperi niiden vieressä kasvattaa punaisia sarvia, kuin maasta olisi nousemassa punainen godzilla..

Esikot kukkivat jo joulukuussa, kun oli lämpimämpää kuin nyt. Sen jälkeen ne vetivät loput nuput varmaan takaisin maan alle. Ainoastaan kauppojen esikot kukkivat, viime vuoden Miss Indigon kaveriksi valikoitui Sininen Seepra. Vuoden yllätyskukkija on ihanan räikeä syklaami, joka on uskollisesti kukkinut viime syksystä asti terassilla.

Kukkien nimet ovat mielestäni aivan loistavia. Suomenkieliset nimet ovat kauniita, kuvailevia ja hauskoja; jotkut niin mahdottomia, ettei sanaa pysty kuvailemaan kieltä osaamattomalle, vaikka sille löytyisikin käännös. Näin lienee tietysti eri kielissä, aiheesta riippuen. Facebookissa aiemmin ihastelin saksalaisten vuodenaikasanoja, ihanalle keväälle on ainakin kolme eri sanaa, esi-; ensi- ja täyskevät (vorfrühling, erstfrühling ja vollfrühling - näinpä jossain mittfrühlinginkin!). Saman tyyppinen jako tulee myös kesälle ja syksylle, ne on pilkottu tarkkoihin osiin. Luonnollista, koska täällä luonto toimii niin. Lumelle saksan kielessä tuskin on yhtä kuvailevia ja lukuisia sanoja kuin suomen kielessä.

Kasvien tieteelliset eli latinalaiset nimet ovat kiehtovia. Tulee kovin kultivoitunut olo niitä lukiessa ;) Englannin kieli vaikuttaa tältä osin jokseenkin köyhältä, suurin osa noudattelee kasvitieteellistä nimeä. Toisaalta niistä saa hyvin tarkan kuvauksen kasvin lajikkeesta - minulla kuitenkin on taipumus unohtaa kasvieni oikeat nimet ja varsinkin ne lajikkeet (ellei nimessä ole ollut jotain erityistä, kuten sininen seepra :). Saksaksi - vaikkei kieli olekaan suosikkini ainakaan kauneuden puolesta - kasvit saavat nimistään valtavaa lisäpotkua, ne kuvailevat kasveja hauskalla tavalla, tai antavat aivan uusi ulottuvuuksia nimille. Syklaami esimerkiksi on "alppi-orvokki", joka viittaa sen alkuperäiseen kasvuympäristöön. Hassua on, jos koittaa etsiä kukkien nimiä netistä, törmää usein ristisanatehtäväsivuille!

Vaikka se kevät vielä viivyttelee, niin kukkasuunnitelmia on jo kerääntynyt listaksi asti: Palmengartenissa täytyy käydä useampaan kertaan; Gießenin kasvitieteellinen puutarha on pieni mutta tutkimatta (ja sen kyljessä "kasvava" villiviinitalo aina yhtä sykähdyttävä); bärlauchia olisi hienoa löytää luonnosta ruokia maustamaan (nokkoset ovat jo syömäkokoisia joen rannoilla!); ehtisikö tänä kesänä ruusufestivaaleille Bad Nauheimiin.. Ihan pian hyppäämme autoon ja ajamme muutaman tunnin Hollannin puolelle, missä saan toteutettua kaksi unelmaa samalla retkellä: tulppaanit ja meren! Voihan Vorfrühling!