Meer von Felsen

Legenda kertoo, että eteläisessä Hessenissä sijaitsevilla vuorilla asui kaksi jättiläistä, toinen Felsbergillä, jätti nimeltään Felshocker,  ja toinen Hohensteinilla, tämä nimeltään Steinbeißer. Jättiläisille tuli riitaa ja he alkoivat heitellä toisiaan vuorista repimillään kivillä. Hohensteinin kiviä jauhavalla jättiläisellä sattui olemaan enemmän materiaalia käsillä, joten Felsbergin jättiläinen hautautui kiviröykkiön alle, ja tuota kivimuodostelmaa kutsutaan nykyään kivimereksi, Meer von Felsen. 

Tuolla alla lepää jättiläinen!

Felsenmeerinä tunnettunu paikka Lautertalissa on nykyään suosittu retkeily- ja kiipeilypaikka, koska koko Felsbergiltä laskeutuva sola on täynnä pyöreäksi hioutuneita valtavia kiviä. Oikeasti noita kiviä ovat "heitelleet" alas laaksoon mm. muinaiset roomalaiset, jotka käyttivät tältä vuorelta löytyvää kvartsidioriittia rakennusmateriaalina. Joitain nykyään nähtävillä olevia kiviä löytyy kivipilareina mm. Trieristä tuomikirkon pihalta ja Heidelbergin linnasta.

Nykyään tätä paikallista "graniittia" ei enää käytetä rakennusmateriaalina, ja kivimeri onkin saanut jäädä paikalleen meidän kaikkien ihmeteltäväksi. Ja kyllä noita järkäleitä katsellessa tulee jättiläiset mieleen, sen verran valtavia lohkareita tältä vuorelta alas "valuu" leveänä virtana.

Näin lehdettömänä vuodenaikana kivivirran näkee alhaalta laaksosta melkein kokonaisena,
se kiemurtelee lähes Felsbergin huipulle 514 metriin asti.

Näetkö ihmiset tuolla "ylävirrassa"? Voi sinne kiipeillä kiviäkin pitkin,
mutta minä valitsin mielummin polut meren viereltä.

Felsenmeerin lähialue on luonnonsuojelupuistoa, ja siellä toivotaankin vierailijoiden pysyttelevän merkityillä reiteillä. Laaksosta katsottuna oikeaa reunaa pitkin nousee portaat, jotka vetävät vertoja uuteen nousuun päässeille Malminkartanon portaille - tosin nousen miljoona kertaa mieluummin näitä ylös, maisemat ovat sen verran kivemmat, ja urheiluosio suorittuu melkein itsestään (nicht!).

Alhaalla laaksossa on infokeskus, jonka yhteydessä on pieni ravintola, sekä alueen ainoat roskis ja wc. Alueelle on vapaa pääsy, mutta infokeskuksen parkkialueelle pysäköiminen maksaa henkilöautolta 3€ ja bussilta 5€, ja näillä varoilla aluetta pidetään kunnossa. Toki auton voi jättää parkkiin vaikkapa läheiseen Reichenbachin kylään, mistä on opasteet Felsenmeerille. Roskaaminen alueella on kielletty, ja roskisten vähyydellä kehotetaan matkailijoita kantamaan mukanaan tuomansa roskat myös takaisin kotiin ja kierrätykseen - oiva vinkki mille tahansa kohteelle!

Hop hop!

Välillä pitää ihailla kiviä!

Ja askelväli vähän pitenee..

Osa kivimuodostelmista on nimetty, tässä krokotiili; muualla on mm. pyramidi ja jättiläisen tuoli.

Neliveto jaksoi painaa ylös, mutta sitten loppui siitäkin veto!

Toista reunaa pitkin pääsee hieman helpommalla, mutta kyllä täälläkin kiipeämistä riittää! Muutama henkilö oli tullut paikalle polkupyörillä, ja hekin joutuivat luovuttamaan ja taluttamaan pyöränsä huipulle!

Ylöspäin mennessä noin puolivälin jälkeen kivimeri hieman harvenee, ja luonto on ottanut paikan haltuunsa. Nyt kun lehdet eivät vielä peitä näkymää, meri pääsee oikeuksiinsa karuna ja valtavana. Kesällä virran näkee kokonaisuudessaan vaan sen päällä kulkemalla - mutta sateella tänne ei ole asiaa: kivistä tulee hengenvaarallisen liukkaita, eikä metsäpolut ja portaat ole yhtään sen helpompia mutaisina!

Tässä yksi paikalle jäänyt esimerkki kivipilaireista, joita roomalaiset täältä vyöryttivät alas
(Koiruutta kiinnostaa lähinnä kaivaa vilvoittelupaikka)

Pyökit tuntuvat kasvavan ihan missä vain..

.. tätä voisi jo kutsua jonkinsorttiseksi symbioosiksi.

Reitin mielenkiintoisimman osion huipulla (ei tosin vielä Felsbergin huipulla, jonne on vielä tuplasti tästä matkaa, ei ihan niin jyrkkää nousua kuitenkaan kuin laaksosta tähän asti) on kioski, joka on auki vilkkaimman sesongin aikaan, joka sattui juuri alkamaan nyt maaliskuun puolessa välissä. Täältä sai vähän välipalaa sekä kylmiä että kuumia juomia. Tajutessamme, kuinka jyrkkä reitti vuorelle nousee, olimme iha tyytyväisiä viileään keliin. Porukkaa oli jo jonkin verran liikkeellä, vilkkaampana aikana omaa kiveä saa varmasti etsiä jonkin aikaa.

Kisko ittes kiskalle, jos janottaa! :)

Portaisiin ja kivikkoon ei ole huonojalkaisilla mitään asiaa, mutta reitille pääsee myös metsätietä pitkin, ja täällä risteilee useampi polku ja ulkoilureitti - tulipa toisella reunalla vastaan myös hevosvoimaa - lähialueilla on (kivikauppojen lisäksi) paljon ulkoiluturismia issikkatalleineen ja majataloineen. Autolla voi ajaa myös huipulle maantietä pitkin, ja valua sieltä alemmas katselemaan jättiläisten temmellysmaita. 

Reittimme oli noin 5-6 kilometrin pituinen, kun kiersimme yhtä puolta ylös ja toista alas, pidemmänkin tästä saa helposti. Nousu oli rankkaa, joten kesähelteellä tai huonolla kunnolla kannattaa ottaa rauhallisesti. Suosittelen myös omia eväitä matkaan. Alastulo oli paikoittain yhtä rankkaa kuin nousukin, ja mielessäni välähteli hetkittäin taannoiset laskettelurinteet ja polvikipu.. Illalla ei enää tarvinnut kotiportaissa juoksennella turhaan, sen verran hyvä alakropan treeni tuli tehtyä - suosittelen siis myös urheiluintoilijoille!

Jos innostuit, lisätietoa löytyy mm. täältä.