Die Burg mit zwei Hälften

Kelit eivät ole suosineet retkeilyä - vesi- ja raesateet hakkaavat luontoa hyytävän viiman saattelemina päivästä toiseen.. Mutta jos aurinko sattuu pilkahtamaan pilvimassan takaa, lämpötila kiipeää hetkessä mukavaksi, ja kaikki näyttää taas valoisalta. 

Tällaisella kelillä kannattaa ehdottomasti suunnata kohti jotakin ulkoilmanähtävyyttä, koska saksalaiset (ja turistit) kammoavat sadetta. Tuulen- ja vedenpitävät takit niskaan ja kohti seikkailuja! Me nappasimme Kotimaasta saapuneen Prinssinmetsästäjän mukaan matkaamme, ja suuntasimme auton nokan kohti Mosel-joen rantaa.

Meiltä päin Moselille voi saapua moottoritietä Koblenzin kautta, tai sitten voi valita jonkin pienemmistä teistä välttäen Koblenzin liittymät ja mahdolliset ruuhkat. Näitä pikkuteitä saapuessa Moselinrannan romanttiseen tunnelmaan on helppo valmistautua, sukellus lehtikujatunnelien läpi kohti mutkaista joenrinnettä (alas laaksoon laskeudutaan parhaillaan toistasataa metriä pientä serpentiinitietä pitkin) taatusti pitää jännityksen yllä viimeiseen hetkeen asti. Juuri kun joenranta alkaa pilkottaa, mutkan takaa avautuu näkymä ylös kohti linnoja.

  

Tervetuloa Burg Thurantiin! 

Astukoon sisään, ken uskaltaa

Tunkeilijat murskataan julmasti jo portilla ;)

Saavuimme tutkimaan Burg Thurantia Suomalaiset Saksassa -ryhmän vinkistä; Moselin (ja Reinin) varrella on kymmeniä linnoja, mutta tähän pieneen, osittain raunioituneeseen linnoitukseen ei eksy ihan jokainen, koska joen varrella on suurempia (ja parempikuntoisempiakin) kohteita. Juuri siksi halusimme tänne.

Historiaa: Thurantin linna ja linnoitus rakennettiin 1198-1206 Pflazgraf Heinirichin toimesta. 1200-luvun puolivälissä linnaa asuttamaan saapuivat kaksi arkkipiispaa, toinen Kölnistä ja toinen Trieristä. Pojille tuli hieman kiistaa omistusasioista, joten linna jaettiin kahtia, ja molemmat saivat oman osansa - ja torninsa. 1800-luvulla, toisten linnojen kukoistaessa, tästä Thurantin linnasta tuli pikkuhiljaa raunio. 1900-luvun alkupuolella eräs valtaneuvoston tohtorisherra otti linnan haltuunsa, ja alkoi uudellenrakentaa linnoitusta. Tämän herran sukulaisten hallussa linna on nytkin, Allmersin ja Wolfin suvun nimiä vilahtelee siellä täällä linnanmuurien sisäpuolella. Linna kärsi myös toisen maailmansodan pommituksissa, joten rakennustyötä on riittänyt.. 3,5 €:n sisäänpääsyllä ei kyllä kovin montaa remonttia vielä tehdä - mutta se varmasti houkuttelee paikalle omatoimiretkeilijöitä.

Porttien jälkeen noustaan trieriläisosaan linnaa, suoraan kivipuutarhaan

Trieriläistorni toimii nykyään vesisäiliönä, joten sinne ei enää pääse sisälle

Puutarhan reunamilla toteaa taas linnojen oivat sijainnit
- kukaan ei pääse yllättämään, ellei ole vuorikiipeilijä..

Siellä täällä lojui osittain jo sammaloituneita "maamunia", jotka osoittautuivat
kanuunankuuliksi..

Voittoisa roomalainen

Tanssiva fauni

Fauni on muuten itse paholainen ihmisvaleasussa..

Kartanoa asustavat linnan nykyiset omistajat

Sisäpihalta pääsee useampaan sisätilaan, sekä muurin läpi kölniläisten puolelle.
Kesällä täällä kukkisi keskiajan tyyliin ruusut..

Jos linnanneidon elämä kiinnostaa, tuossa keskellä olevassa osassa voi yöpyä.
Viereisestä ovesta pääsee vanhaan kappeliin, jos vihkipaikkaa kaivataan (tai usko loppuu)..

Oma viinikellari täytyy olla, varsinkin kun kuuluisalla viinialueella oleskellaan

Muurilta alas on usean kymmenen metrin pudotus, ja siitä jyrkkien viinitarhojen läpi Alkenin kylään Moselin rannalle -
tänne voi myös vaeltaa, mutta parkkipaikka linnan muurien alla helpottaa, ainakin kuumana päivänä..

Keskellä linnaa on nähtävissä enää vain muureja, ja arvauksia vanhoista tiloista

Näkymä " Kölnistä Trieriin"

"Hunters' Quarters" - metsästysaarteita eri vuosikymmeniltä ja -sadoilta!

Kölniläistorniin pääsee sisälle, ja huipulle astihan on mentävä

Portaat vaan on sitten mitä sattuu.
Ja jotenkin sitä aina kiipeää helpommin ylös, kuin tulee alas.. 

Sisältä tornista löytyi vankityrmiä ja keskiaikaisia kidutuslaitteita, joista ei sen enempää.. Kuvan luut ovat aitoja..

Kohta ollaan perillä..

Piti sitten taas kiivetä tännekin..

Mutta näkymät olivat taas vaivan arvoiset!

Linnan takana rotkon toisella puolen on goottikirkko

Koska meillä oli Koiruus mukana retkellä (linnaan se ei tällä kertaa tosin päässyt, mikä oli yllätys monelle muullekin vieraalle, joista useat olivat vaeltaneet paikalle), päätimme vielä käydä tutkailemassa maisemia tuolta goottikirkon luota, jos vaikka saisimme linnan kokonaisuudessaan valokuvaan. Linnan takaa lähteekin polkuja joka suuntaan, täällä (niin kuin myös Reinin varrella) kulkee lukuisia ulkoilureittejä. Sitä ennen nappasimme vielä maistiaiset viinitarhoista; pientä syötävää ja tuliaisiakin saa ostaa pienestä kioskista portin sisäpuolelta. 

Kevät! <3

Wallfahrtskirche Bleidenberg

Ja postikorttimaisemaa!

Loppujen lopuksi sää ei ollut ihan kamala, ja auringon pilkahdellessa muitakin vieraita saapui linnaa tutkimaan. Tällainen "omatoimikohde" (omistaja on paikalla lipunmyynnissä/ kioskilla) on oikein mukavaa vaihtelua; välillä linnakierroksilla porukkaa on niin paljon, että sisäpihoilla, portaissa ja torneissa sekä opastetuilla kierroksilla tulee ahdasta. Englanninkielisen monisteen avulla saimme ihan hyvin tietoa linnan vaiheista ja tiloista itsekin, kiitos Miehelle "opastuksesta". Jos kiinnostus herää, niin saksaksi saa lisätietoa, ja vaikkapa linnasta kertovan kirjan. Jos majoittautuminen tai tarkemmat saapumisohjeet kiinnostavat, niin käväise täällä. Moselin ranta on aina visiitin arvoinen, ja tässä yksi pienempi kohde, jota suosittelemme lämpimästi!

P.s. Prinssiä ei vielä löytynyt, mutta Sissi Sisilisko teki debyyttinsä.