Minun piti kirjoittaa tänään jostain aivan muusta aiheesta, mutta huonosti nukutun yön jälkeen päähän tulee muita kummallisia ajatuksia, joten poikkeuksellisesti jaan nyt jotain, mitä vastaani tuli internetin ihmemaassa.
Olen huomannut, että yhä useammin - vaikka seuraankin huolestuneena Kotimaan uutismediaa - saan maailman tapahtumat ja uutiset eteeni saksaksi. Luonnollisesti, kun täällä asutaan. Mutta siinä kohtaa kun Kotimaan uutiset tulevat eteeni saksaksi.. Tunne on jotenkin .. komisch.
Saksa on suuri olutmaa, mutta niin on minusta Suomikin, vaikka saksalainen olut on paljonpaljon parempaa, ainakin tällaisen olutnynnyn mielestä. Ja niin kuin kaikkialla, pienpanimot koittavat jyllätä isoja jättejä vastaan. En oluen maailmasta ymmärrä paljoa tätä enempää, joten jätän asian tarkemman pohdinnan sikseen. Joka tapauksessa ilahduin valtavasti lukiessani tämän artikkelin ja vielä paikallisella kielellä. Ja ymmärsin sen! :)
Teille uutinen varmasti on jo tuttu (täällä aiheesta suomeksi), mutta innostuin tällaisesta rohkeasta lähestymisestä kovin perinteiseen aiheeseen ja tutustuin aiheeseen hieman enemmän. Eniten minua ilahduttaa se, että tehdään asioita rohkeasti ja uudelta kantilta. En ole maistanut (luonnollisesti; toistaiseksi) kyseistä tuotetta, mutta tytöt tekevät työtä tunteella! Ja miksi - mies tekee toista työtä, tunteella, eikä sille jäänyt aikaa ekalle työlle! Vaimo panee ja mies piilottelee nameja! Mikä unelmaelämä!
En nyt tarkoita, että unelmoidoin Noiden Ihmisten Elämästä, vaan siitä, että he todennäköisesti tekevät jotain, mistä ovat haaveilleet tai ainakin nauttivat suuresti. Eivät missään tapauksessa pääse helpolla, mutta taatusti tuovat hyvää mieltä tähän surkeaan maailmaan! Ovat tehneet rohkeita päätöksiä, ja poikkeavat vastavirrasta ja kaikista tunkkaisista odotuksista.
Toivon, ei vaan Haluan, että minäkin uskallan tehdä Jotain Muuta. Tänne Saksanmaalle muutto, ja töiden jättäminen oli monen mielestä kamala teko, moraaliton temppu, uran hukkaan heittämistä, mutta minä kaipasin jotain muutosta. Arki rullasi, kaikki asiat olivat hyvin, mutta olin tyytymätön. Syyttelin erinäisiä epä- ja oleellisia asioita, ja minussakin oli vikaa - näin etäämmältä pohdittuna huomaa vähän Isomman Kuvan. Lähdin tänne ajatellen olevani surkea luovuttaja (koska kuuntelin muiden mielipiteitä asiasta), mutta olen tullut siihen tulokseen että olen Suuri Voittaja (koska olen saanut pitää itseni kanssa Suurta Kehityskeskustelua - emme ole tosin ihan vielä päässeet loppuun, mutta onhan tätäkin keskustelua käytävä useammin kuin kerran elämässä..).
Olen nauttinut kaikin siemauksin (olutta ja viiniä; elämää; raikkaita tuulahduksia; uusia kuvioita ja harrastuksia; uusia (ajattelu)tapoja) saamastani aikalisästä, olen myös soimannut itseäni isolla kädellä. Sen olen oppinut, että tästä elämästä on päästävä nauttimaan sitä eläessä, eikä vasta sen jälkeen. Valittaminen ja murehtiminen saa sairaaksi, mikään ei maistu sen päälle. Ja koska työ on niin iso aikasyöppö, pitää sen olla merkitsevää, innostavaa, antavaa, haastavaa mutta myös palkitsevaa (koska olen päätynyt alalle, missä työ ja huvi väkisinkin sekoittuvat). Ja jos löytyy tuollaisia upeita esimerkkejä rohkeudesta, seikkailunhalusta ja huumorintajusta, niin kyllä minä ainakin hullaannuin. Ja otin vaikutteita. Inspiroiduin.
(Varmaan huonoja ideoita taas jonkun mielestä).
Ja loppuun aiheeseen jollain tapaa liittyvä video ja korvamato. Ihanaa KeskiViikkoa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!