Bitte, warten!

Kävimme eilen elokuvissa Gießenin teatterikompleksissa. Vaikutti siltä, että ystävänpäivää täällä vietetään elokuvissa, koska yleensä sunnuntai-illan viimeiseen näytökseen, joka myös sattuu olemaan viikon ainoahko alkuperäisversio eli OV-näytös (elokuvan perässä lukee OV, jos se on alkuperäisellä ääniraidalla; OmU jos siinä on alkuperäisen ääniraidan lisäksi saksankieliset tekstit; muutoin elokuva on saksaksi dubattu), ei ole liikaa tulijoita. Tällä kertaa kaikki lähialueen (ilmais)parkkipaikat olivat täynnä ja viereinen parkkihallikin pursusi autoja ja jonoja.

Minusta elokuvakokemus täällä on mukava, ja olen siitä aiemminkin jotain kirjoitellut. Teatteri, jota suosimme (OV-ohjelmiston vuoksi), on iso, mutta salit kohtuullisen pieniä (= mukavia; valkokangas on silti suuri), ja niiden profiili on loistava; penkkirivit nousevat paljon jyrkemmin kuin tutuissa Suomikinon saleissa, jolloin edessä istuvan (iso) polla ei haittaa, ja jalkatilaa on reilusti (eikä niskaan potkijoita tarvitse väistellä/mulkoilla). Eväät ovat hulppeat: nachoja juustokastikkeella&salsaa, suolaisia (ja kummallisia makeita) poppareita valtavassa paperisäkissä, jäätelöä, kahvia, nameja, limua, olutta, proseccoa.. Harvoin otamme mitään kamalaa mättöä elokuvan kylkeen, mutta on mukavaa, että valikoimaa on. Ison limun voi korvata kahdella oluella - hinta siis on kohdallaan (mikä jaksaa edelleenkin hämmentää: olut on edullisempaa kuin vesi ja limu!). Tosin oluen kittaaminen aiheuttaa sen, että osa yleisöstä ramppaa vessassa elokuvan aikana (mikä on minulle suuri nein-nein-nein!).

Eilisessä harvinaisessa yleisöryntäyksessä korostui saksalaisten tapa jonottaa. Jokaiselle myyntitiskille on tiukka parijono. Ja suora - vaikka edessä (takana) olisi mitä. Elokuvan päätyttyä parkkihallin maksuautomaatille oli vastaava suora, jämpti jono - autotien poikki. Autot odottivat koloa, josta puikahtaa, ei toisinpäin.

Jonossa myös odotetaan kiltisti omaa vuoroa, ei huokailla ja vaihdeta jalkaa joka toinen sekunti niin kuin Kotimaassa. Edessä oleva saa maksaa lippunsa (ostoksensa; pankkiasiansa; tilauksensa - pätee mihin vain, minne jono muodostuu - lukuunottamatta liikennettä) niin hitaasti ja rauhallisesti kuin tahtoo. Ja todellakin sillä tasarahalla, senttejä myöden.

Ja siitä rahasta puheen ollen - asia, jota et tiennyt Saksasta (tai et ainakaan todellakaan uskonut sitä): cash is king (ja sama saksaksi: Cash ist King). Ilman käteistä ei tässä maassa pärjää. Isojen kaupunkien isot kaupat ottavat vastaan ulkomaisia pankki/luottokortteja, mutta siihen se sitten jää. Pienemmissä ravintoloissa yleensä otetaan vastaan vain ja ainoastaan käteistä, bargeld. Kaupassa suurin osa maksaa edelleen käteisellä, koska saksalaiset eivät luota luottokortteihin. Eikä kaikissa kaupoissa edes käy kortit - nur Bargeld! lukee jo ovella. Leipomoissa, kahviloissa ja kuppiloissa on edes turha toivoa korttimaksua. Ja kaiken lisäksi täällä ei ole perusmastereita ja visoja, vaan paikallinen EC-karte, Electronic Cash (ja näitä hirveitä englantilaisia sanoja ja nimiä, vaikka heillä on oma hieno kielensä, josta ovat ylpeitä; niin ylpeitä, ettei heidän tarvitse muita kieliä puhua, vaikka osaavat kyllä). Se oli hankintalistallamme muuton jälkeen heti, koska mitään emme saaneet hankittua ilman käteistä; jääkaapin, uuden hellan ja makuuhuoneen vaatekaappien osto oli ylivoimainen tehtävä ilman paikallista maksukorttia (tai isoa tukkua seteleitä).

Minusta yleensä kassalla kuullaan, että olen Ausländer, ja kun sanon, että maksan kortilla, alkaa kauhea vastalauseiden älämölö. Kunnes lyön kassaneidin käteen paikallisen EC-kortin. Kotimaassa enää harvoin joutuu allekirjoittamaan kuitin, täällä se on vakiotoiminto - suorastaan hämmennyn, jos jonkun kaupan laite pyytääkin minulta pin-koodin. Se toiminto siis ON olemassa, mutta eihän sitä voi suinkaan käyttää. Ja ne laitteet kyllä oikeasti ottavat vastaan ulkomaisenkin debit-kortin, mutta eivät kassat osaa (=suostu) sitä käyttää(mään).., joten älä ärsytä saksalaista! Ja varaudu kassalla myös litaniaan kysymyksiä: haluatteko nostaa samalla käteistä (!), haluatteko kuitin, onko Teillä bonuskorttia, haluaisitteko hankkia bonuskortin, keräättekö arvomerkkejä, voinko antaa hylkäämänne merkit seuraavalle asiakkaalle; ja loppuun vielä kiitokset ja hyvänpäivän/ vapaaillan/ viikonlopun/ juhlapyhän toivotukset. Fraaseille on täällä käyttöä, kuten rakkaalle ja kallisarvoiselle gleichfalls -sanalle (= kiitos samoin; samoin sinulle/Teille - toimii joka tilanteessa!)

Varaudu siis aina kaikkeen ja kaikessa käteisellä! Myös ostaessasi vaikkapa autoa täältä*. Ja mieluiten tasarahalla. Ja odota vuoroasi jonossa.

* testattu. Ei onnistu maksu (ulkomaisella) kortilla eikä tilisiirrolla, ellei se näy välittömästi vastaanottajan tilillä. Jos he vaivautuvat nettiin asti asiaa tarkistamaan. Ja pankkikonttorit menevät sitten muuten perjantaisin kiinni jo kello 12, eli jos joudut tiskillä asioimaan (mitä täällä tapahtuu pankissa erittäin paljon), pidä huolta, että olet jonossa ajoissa. Vielen Dank!