Torstai on meidän kauppapäivä. Kylältä löytyy kylää parikin kauppaa, joihin pääsen kävellen, mutta koitamme tehdä ruokaostokset kerran viikossa, jolloin kuitin loppusumma on hieman järkevämpi, kuin jos kävisi joka(toinen) päivä hakemassa vähän jotain. Ja vältän samalla käsieni venymisen ostoskassien painosta. Sitä paitsi Kukaan Muu ei mene ruokakauppaan kävellen, kuin minä..
Minusta ulkomailla yksi hauskimmista kohteista on aina ruokakaupat. Aiemmin minulla oli tapana ostaa erimakuisia purukumeja, koska ulkomailla niissä oli veikeitä makuja Kotimaan piparminttuun verrattuna. Nyt huomaan, että vain suomalainen xylitol-purkka on parasta, ja se onkin aina tuliaistoivelistalla (plus Kotimaassa on nykyään veikeimmät maut!). Toki ympäri maailmaa ruokakaupoissa on samoja asioita, ja tiettyjen ruokajättien maailmandominanssi näkyy kaikkialla. Mutta aina sieltä jotain paikallisia kuriositeetteja ja herkkuja löytyy.
Kotimaassa Lidl kuului meidän vakiokauppoihimme, vaikka sieltä ei koskaan saanutkaan kaikkea, aina jäi jokin erikoinen tuote ruokareseptistä puuttumaan (kuten kookosmaito tai risottoriisi), ja sen vuoksi piti mennä vielä pikaisesti jonnekin muualle. Sama pätee täällä Saksanmaallakin - Lidlin valikoimassa on lähes kaikkea perustarpeisiin (paitsi sitä kookosmaitoa, joka aina pitää hakea muualta!), mutta vaihtoehtoja vähän. Siis jos haluat riisiä, voit ottaa joko pikariisin tai valkoisen riisin. Muita vaihtoehtoja ei yleensä ole.
Pikkuhiljaa totuimme täällä Lidliäkin edullisempiin Pennyyn ja Aldiin, jotka ovat Litukan tyyppisiä, sekavan varaston oloisia kauppoja olemattomalla kassan pakkausalueella. Niiden valikoimat ovat hilppasen laajemmat (ja aasialaisen ruuan viikoilla sieltä löytyy kookosmaitoa :), ja aikaa menee aina turkasen kauan, kun kaikki kummalliset vaihtuvat tuotteet joutuu tutkimaan joka viikko. Ei siksi, ettemmekö löytäisi tarvitsemaamme, vaan siksi, että valikoimassa on kaikkea ihmeellistä, tarvikkeita joiden olemassaoloa emme tienneet, ja minkä tarvitsemisesta meillä ei ollut hajuakaan. Ja hintataso on kilpailun vuoksi todella edullinen. Heräteostoksia tulee tehtyä.. Viimeksi ostin taulupohjia, akryylivärit ja -pensselit..? Sitä edellisellä kerralla mappeja ja muovitaskuja (ja laitoimme paperiasiat järjestykseen, näppärää!). Ruokakaupasta siis.
Olemme myös oppineet, että autossa pitää aina olla "kärryrahaa", mieluiten euron kolikoita, koska jokaisella kaupalla on ostoskärryihin pantti ja jokainen panttilaite on erilainen - eikä niihin käy se mukavan juntti mutta ah, niin käytännöllinen avainperään kiinnitettävä panttikolikko (jota kyllä käytän väkivalloin Pennyssä, jos kukaan ei ole katsomassa). Ostoskoreja on harvoin vapaana ovella, koska niitä on vain muutama per myymälä, koska kaikki kärryttelevät. Muovikassin ostaminen on käytännössä rikos, ja olemme paikallisten tavoin oppineet pitämään mukana aina omia ostoskasseja. Vihanneksista suurinta osaa en pakkaa vihannespussiin, paikallisten tapaan.
Kassalla liukuhihna on pitkä ennen kassaa, mutta sen jälkeen ostokset ladotaan valonnopeudella takaisin kärryihin; Aldin kassarouva on niin nopea, etten ikinä pärjää hänelle (olen kärrynipo, ja haluan tavarat tiettyyn järjestykseen: painavat alle, kylmät yhteen läjään, rikkoontuvat ja hedelmät hellästi päälle..) ja rouva heittelee tavaroita suoraan kärryihini, jotta saa itselleen työskentelytilaa.. Ostokset pakataan sitten rauhassa kärryistä autoissa odottaviin (kesto)kasseihin.
Kun ruuat on saatu pakattua autoon (kesällä kylmälaukku ehdoton), ajetaan pihan toiselle puolelle getränkemarktiin juomia lastaamaan. Kaupan puolelta saa kyllä mehut ja maidot, viinihyllykin löytyy, mutta valikoima on suppea.
Juomamarketissa, jossa yleensä käymme, on melkoinen valikoima kaikkea juomista grillihiiliin, kukkamultaan ja snäkkeihin. Juomat tietysti ovat pääosassa, mutta minusta tuntuu aina, että astun sisään Biltema-tyyppiseen Miesten Maailmaan ("haetko Schatzi lisää vettä, ja tuo samalla kukkamultaa niin saan uudet kukat ruukkuun"). Miehet näyttävät hoitavan perheen juomaostokset, ja kun katsoo ihmisten ostoskärryjä, huomaan miksi. Kärryihin ladotaan olutkorin lisäksi koritolkulla vettä ja limuja. Tässä syy, miksi kauppaan tullaan autolla.
Saksalaiset juovat käsittämättömiä määriä hiilihapollisia juomia. Olutta, kyllä. Sitä löytyy käyttämästämme juomamarketista kolme pitkää hyllyä (joista kaksi on itseasiassa koreja). Tarjouksessa oleva koppa lähtee noin kympillä + pantit (olemattomat täällä; lasipulloissa ei ole panttia laisinkaan, mutta korissa ne saa palauttaa). Tölkeissä täällä ei olutta ole juurikaan, jos vertaan määrää lasipulloihin (jostain kumman syystä taas kuohuviiniä saa pikkutölkeissä). Olutpullotkin ovat kiehtovia: löytyy niitä paksuja lyhyitä apteekin pullon näköisiä, perus 0,33 litran pulloja, puolen litran pulloja (usein Elfkistessä, 11 pullon korissa), vanhanajan posliinikorkkisia kellarioluita, joiden kylkeen saa savisen kolpakon, ja jos saa vaimolta luvan vain yhteen pulloon, niin kannattaa napata se Kolmen Litran Pullo. Alkoholittomia versioita, sekä mietoja olutsekoituksia kuten radleria (olut+sitruunalimu), dieseliä (olut+kola), sekä muita mystisiä olutlantrauksia, energiajuomamaisia oluita (energiajuomia en ala edes listaamaan..) ja satunnaisia tuontioluita löytyy omasta hyllystään..
Mehuhyllyn ja viini/viinahyllyn väliin jääkin sitten suurin osa lattiatilaa. Siellä majailee kolme jättiriviä (=kuusi "puolta") alkoholittomia juomia koreissa. Pääasiassa mineraalivettä, sprudel oder stilles. Joka puolelta Saksaa, erilaisilla kuplilla ja koostumuksilla. Makuvissyjä ei ole Kotimaan tapaan juurikaan, mutta erilaisia schorleja kyllä. Tutuin ja suosituin lienee apfelschorle, jossa on puolet mineraalivettä ja puolet omenamehua. Näitä kaikkia ostetaan kolmin - kuusinkertainen määrä olueen verrattuna, noin niinkuin ihmisten ostoskärryjen sisällöstä päätellen. Ja joka perheessä jokainen tykkää vähän eri vedestä, joten jokaiselle omaansa. Saman huomaa ravintolassa - jos tilaat vettä, saat AINA mineraalivettä kuplilla, ellet tilaa "stilles" (hanavettä ei tuoda pöytään, enkä näe syytä sitä tilatakaan, se on lähes loukkaavaa) - jokaisella on edessään vähän omannäköinen pikkupullo mineraalivettä.
Kolaa tämä kansa juo myös valtavasti, eikä mitään light-versioita, kaikista ravintoloista ei edes saa kevytkolaa (mitään kevyttä oikeastaan). Ja kola-jaffa -sekoituksia, kuten schwip schwap ja mezzo. Tai kummallinen Vitamalz, josta en osaa selittää, mitä se on.. Koko perheen "limua" on myös maustetut, hedelmäiset fassbrauset, (yleensä alkoholittomat) mallasjuomat, joissa on veikeä, miedosti käynyt maku. Raikasta superkylmänä, sopii kuumaan päivään.
Minä olen kasvanut perheessä, jossa limut ja mehut olivat juhlapäivien luksusta, ja elän myös käsityksessä, että hiilihapolliset juomat ovat pahasta hampaille. Vissyjä juon harvoin, koska ne tökkivät aina takaisin. Juon siis pääasiassa hanavettä, joka on täällä hyvää. Kuplat kuuluvat mielestäni kuohuviiniin. Eniten kuitenkin ihmettelen, kuinka suuret jääkaapit näillä perheillä on, joissa jokainen jäsen juo oman makunsa mukaista kuplajuomaa litratolkulla?
Niin että viikonlopun ostoksille siitä; mitä sinun listaltasi löytyy? Kuplilla vai ilman? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro kommenttisi ja terveisesi täällä!