Sturmböen

Heräsin ihanaan auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun. Pomppasin ylös, puin päälle ja nappasin kameran kainaloon. Ehdin kukkapenkille kun taivas muuttui mustaksi ja ensimmäiset sadepisarat tippuivat päälleni. Neljännen kuvan kohdalla piti jo juosta kun kaatosade loiskahti niskaani.

Oh Frühjahr, wie Ich Dich liebe!

Sokkelissa sikiää, helmililjat ja narsissit tunkevat uskollisesti kivikon läpi

Lumikellotkin venyttelevät niskojaan

Niitä tulee tänä vuonna ihan kamalasti!

Viime keväinen syklamikin haukottelee jo lehtiensä alla

Pelargonit taitavat sittenkin olla hengissä..

Viimeiset viisi päivää on tuullut ja myrskynnyt oikein olan takaa. En voi olla ajattelematta ensimmäistä blogikirjoitustani ja siinä myllertävää tuulta, koska tuo muutos on taas edessä. On ihanaa, että vielä on aikaa nauttia keväästä ja kesästä täällä, koska ne alkavat ihan pian, ja ne huumasivat minut, kun muutimme tänne Saksanmaalle.

Mutta keväästä puuttuu kyllä jotain, jos ei saa kylvää ja istuttaa jotain. Monta päivää on jo sormet syyhynneet siemenvarastolle, mutta satunnaisia kukkia ja yrttejä lukuun ottamatta tänä keväänä ei kannata liikaa kasvatella taimia, koska emme ole täällä enää satoa keräämässä loppukesästä. Se surettaa, että jo nyt edessä on valintoja, jotka vaikuttavat puolen vuoden päähän. Aikaa on ja ei ole.

Ensimmäisen vuoden jälkeen en olisi ollut valmis palamaan Kotimaahan ja vanhoihin kuvioihin, töihin ja harrastuksiin. Vuodessa ei ehdi kunnolla kotiutua, kieltä ei ehdi oppia, uudet tavat ja tottumukset ovat vasta muodostumassa. Jos palaisi kotiin vuoden jälkeen, ei olisi vielä valmis; tuntuisi, että jotain jäi kesken. Nyt parin vuoden kohdalla ajatus paluusta ei ole enää niin pelottava. Silti sitä ei halua ajatella vielä joka päivä, vaikka huomaan suunnittelevani jo asioita syksyksi Kotimaahan.

Sitä ennen on onneksi vielä paljon tekemistä, vaikka olenkin jo paljon Löffelisteltäni ehtinyt tehdä. Vielä pitää nähdä monta linnaa ja kiviröykkiötä, käydä haikkaamassa ja ihastelemassa maisemia. Osallistua kummallisiin tapahtumiin, maata kukkivien omenapuiden alla ja maistaa villisikaa. Noin ensi alkuun..