Wo ist Finnland?

Saksalaiset tietävät Suomesta hauskoja faktoja, kuten että talvella siellä ei paista aurinko laisinkaan ja kesällä aurinko ei laske ollenkaan. Minusta tämä on ihan hyvä yleistys. Se joskus poikii jatkokysymyksen, että nukkuvatko suomalaiset sitten koko talven. Vastaan mielelläni 'kyllä'.

Meillä on nyt kylmä. Todella kylmä. Mutta narsissit aukeavat kohta.

Schneeglöckchenit vaan jaksavat kukkia

Ne ovat vähän kuin suomalaiset, pää riipuksissa, kaunein osa hupun alla piilossa.

Suomen kartalle laittamisessa on ongelmia, se on jossain Islannin ja Venäjän välillä. Joskus postissa Kotimaahan jotain lähettäessäni Frau DHL joutuu tarkistamaan manuaalistaan, onko Suomi EU:ssa. Ja etten vain ole lähettämässä pakettia "sinne saarelle". Mietin pitkään, mistä saaresta rouva puhuu, mutta sehän on tietysti Ahvenanmaa. Jotkut ovat kuuleman mukaan luulleet koko Suomea saareksi.

Koirakerholla yleisin Kotimaahamme liittyvä keskustelunaihe on lämpötila. "Onko Suomessa nyt lunta, ai on, niinkö paljon! Ja kylmä on varmaankin!" Silti meille pilaillaan, kun palelemme kentän laidalla - "eihän teillä voi olla kylmä, kun te tulette Suomesta!" Nyt he jo tietävät, että Suomen kylmä ilma on yleensä melko kuivaa, ja että -20 asteen pakkasen jälkeen ei enää juurikaan huomaa kuinka paljon kylmempää on (kunhan on tarpeeksi vaatteita, eikä tuule).

Koirakerholaisten mielestä parhaita tarinoita ovat ne, joissa kerromme olevamme mökillä. Siellä on heidän mielestään paratiisi. Koirakerhon puheenjohtaja hiljentää aina kaikki, jos puhumme mökistä, ja hän hihkaisee - "kuulkaa, he elävät paratiisissa, heillä on mökki järven rannalla!" He aikovat tehdä sinne retken jonakin kesänä. Olemme myös kuulemma kalaeksperttejä, koska Suomessa syödään niin paljon kalaa.

Koira haistelee kevättä

Jostain syystä aina kun lähden junalla jonnekin, meidän asemallemme ilmaantuu aina eräs Hyvin Vanha Herra. Ihan sama, mihin aikaan olen lähdössä reissuun, pian tämä Herrakin nousee asemalaiturille. Hän ei taida muistaa minua, koska joka kerta käymme saman keskustelun. "Oletko Venäjältä?" Herra kysyy. Ei, olen Suomesta. Miksi te täällä asutte? Mieheni on täällä töissä. Sitten saan kertoa, missä tarkasti mieheni on töissä ja missä me asumme (ja jostain syystä Herra aina toteaa, että ai siellä ylhäällä Ehringshausenissa, vaikka me asumme kyllä ihan tässä päätien varrella). 

Herra on ollut joskus Kemissä, en saa selvää hänen haastavasta murteestaan, mutta jotenkin luulen, että tämä liittyy sota-aikaan. Hän tietää, että Suomessa on paljon susia ja karhuja, sekä rentier, poroja, vaikkakin hän on pahoillaan, ettei ole nähnyt koskaan yhtään. Hän kyselee myös paljon Hellsingistä (monella L:llä), ja toteaa, että "Hellsinki ist sehr, sehr schön".

Sitten keskustellaan siitä, minne minä olen menossa (Herra itse menee vain Wetzlariin). Jos menen Suomeen (kuten on pari kertaa käynyt), hän pohtii aina, kuinka kauan minulta kestää päästää flughafenille, ja kuinkahan monta tuntia Suomeen lentää (hänen mielestään aina puoli päivää). Jos menen Frankfurtiin, hän hermostuu, ja sanoo, ettei koskaan mene minnekään niin vilkkaaseen ja suureen paikkaan, ja sitten puhumme taas Hellsingistä, koska se on kaunis ja pieni kaupunki..

Tulppaanit kukkivat vasta sisällä

Joukkoon on sattunut yksi muukalainen

Minusta on ihan hauska vastata ihmisten kysymyksiin Suomesta. Ymmärrän, ettei niin pienestä ja hiljaisesta maasta kauheasti tiedetä, ja useimmiten meidät liitetään ihan hyviin uutisiin (Aaa, Samu Haber ist auch ein Finne! Dingdong!). Ja jos joku nyt kysyy jääkarhuista tai igluista, lähden tarinaan mukaan. Miksi suomalaiset aina suuttuvat, jos meistä ei tiedetä mitään? Minä kerron täällä blogissa melkoisia yleistyksiä saksalaisista, sellaisiakin, jotka ovat vain omia päätelmiäni tai oletuksiani. Älä siis ota kaikkea kuulemaasi ja lukemaasi liian vakavasti. Ottavathan suomalaiset aina aamusnapsin kahvin kera, miksi sitä korjaamaan, jos se naurattaa paikallisia ;)